Sitä parhainta arkielämää

Tiistaina sain hoidettavakseni reippaan kymmenviikkoisen naskalihampaan, venäjänmustaterrieri rodultaan. Seelakin kävi kaveria nopeesti moikkaamassa - ja sillä tuntui olevan virtaa, vauhtia ja voimaa kymmenen kertaa pentua enemmän. Hyvin pysyi kuitenkin hallinnassa, vaikka pari kertaa jouduin hieman kovemmin huomauttamaan asiattomasta käytöksestä.

Viimen viikonloppuna katseltiin agilityn SM-kisoja - live streamin kautta tosin. Ja meidän oman seuran maksijoukkue olikin Suomen seitsemänneksi paras, onnittelut! Ja kuten jo ennen oman harrastuskaverin ilmestymistä pelkäsin, agility vie meitäkin mennessään. Enemmän kuin mikään muu. Ei siitä tosin haittaakaan ole, Seela on kuin luotu aksakentille!

Harrastuksilla vaan on taas yksi hidaste. Seela on nimittäin parin viikon treenikiellossa, erityisesti tottisjutuista. Käytiin perjantaina hierojalla ja muutoin ihan hyvässä kunnossa olevalta Seelalta löytyi harmillisesti erittäin kipeä niska. Kiitos vain torstaisen äksidentin agilitytreeneissä, kun kesken meidän ratatreenien viereiseltä kentältä rysäytti aitojen läpi rotikka sen päälle. Omasta mielestä siinä ei suurempaa agressiivisuutta ollut mukana, mutta oli Seelalla kaksi kertaa isommassa kaverissa melkosesti pidättelemistä. Hyökkäys tapahtui ihan huomaamatta selän takaa juuri hypyn jälkeen. Harmi, kun en ehtinyt tehdä tilanteelle mitään, huomasin koko karkurin vasta kun tilanne oli päällä. Eikä täälläpäin paljoa anteeksi pyydellä. Niin harmillista. Treenit saatiin kuitenkin lopetettua onnistuneeseen ratapätkään, kun alkuun luotiin vähän itseluottamusta. Niin paljon kuin esimerkiksi hakukin lajina itseäni kiinnostaa, niin me ei tunnuta millään ehtivän treenaamaan. Joko omat työvuorot ei täsmää tai puolestaan Seela on kyvytön osallistumaan. Sama homma oli viime kevään hakuilujen kanssa... Seela onnistui telomaan itsensä metsässä, seuraavalla kerralla istuttiinkin klinikalla välikuvissa, sen jälkeen osteopaatti laittoi nikamia paikalleen ja seuraava viikko olikin pakollinen lepotauko. Nyt kun Seela on "pysynyt pitkään vammoitta" niin eiköhän se muiden toimesta teilata taas huonoon kuntoon. Ärsyttää niin paljon. Onneksi ei mitään pahempaa sattunut. 

Muutoin hieronnassa ei paljastunut mitään uutta. Muutama viikko sitten Seela venytteli liukkaalla alustalta ja vasen takajalka luiskahti sen alta. Ontui saman päivän ja parina seuraavana päivänä huomasin vielä epäpuhtautta liikkeessä - sen jälkeen palautui hyvin. Varmuuden vuoksi pyysin Annaa tsekkaamaan jalan, muttei mitään ihmeellistä, etureisi oli vain hieman toista kireämpi. Kyseessä oli kai vain jonkunlainen pieni venähdys. Selän köyryisyys ollaan saatu hyvin kuriin ja syviä lihaksia pitäisi saada hiljalleen jo kehittymään. Seela kun ei luonnollisesti tuota hidasta liikkumista harrasta. 

Sanistakaan ei pitkään aikaan ole blogin puolella ollut mainintaa. Se on kuitenkin ihan hyvissä voimin näin lähes kymmenen vuotiaana. Tuntuu vain, että sen ahneus kasvaa päivä päivältä pahemmaksi - ja kyllähän päivän kohokohta taitaakin olla ne ruokinta-ajat. Seelan treenilaukku oli joku ilta jäänyt lattialle (suljettuna toki) ja sen sisältönä puolitoistakiloinen Frolic-pussi (suljettuna sekin...). Vanhus oli töissä ollessani raahannut laukun eteiseen, avannut vetoketjun, levittänyt kaikki Seelan treenikamppeet pitkin lattioita ja loppujenlupuksi syönyt valtavan osan Frolic-pussista suihinsa - kaikkiaan vajaan kilon verran! En voi vieläkään käsittää, kuinka pieni cavaliervanhus sai ahmittua itseensä lähes 10% painostaan?! Voinen kertoa, että seuraavat kaksi päivää oli melko tuskallisen oloisia eikä ensimmäisenä yönä nukuttu silmäystäkään. Tapahtumaa seuranneena aamuna oli soitettava jo eläinlääkäriltä toimintaohjeita ja päädyin loppujenlopuksi hakemaan apteekista parafiiniöljyä, jonka lisäksi täytyi harrastaa ripeätahtista remmilenkkeilyä, jotta maha saataisiin toimimaan. Eikä tuntunut vanharouva ottaneen tästäkään opikseen.

! Kävin ostamassa pitkän pohdiskelun päätteeksi GoPro-videokameran (hero 3+ black edition). Kuvanlaatu on ainakin todettu huippuhyväksi niin ulkosalla kuin halliolosuhteissakin. Oikeuksiinsa se tosin ei vielä ole ehtinyt päästä, enköhän kuitenkin joku lähipäivä yritä kuluttaa aikaa kuvaillen ja videokuvausta opiskellen. Myös omat työaikani tulevat muuttumaan ensi viikosta lähtien pysyvästi. Seelallakin lienee siis jonkinlaista totuttelemista siihen, että emäntä voi olla yöllä töissä ja nukkua päivisin.

Tämmöistä tällä kertaa. Hyvää Juhannusta kaikille! 

Keski-Suomalaisia haamuja

Kaikki tämän tekstin kuvat ottanut © Minna Saarimaa

Kesäkausi sai kunnollisen starttinsa viime viikonloppuna Uuraisilla, kun lähdimme reissuun briardien maastolajileirille. Osa porukasta oli paikalla jo helatorstaina, jolloin kisattiin rodunsisäisestä tokomestaruudesta (Onnea Anne ja Mara!). Me ilmestyttiin paikalle perjantaina ja ehdittiin viipyä kaksi päivää, kunnes työt taas kutsui. Porukka jakautui maastolajien puolella jälki - ja hakuryhmään, joista me Seelan kanssa treenattiin jälkimmäisessä. Lisäksi ehdittiin tottistellakin pariin kertaan. Ei siis mikään turha reissu!

Maastot sijaitsivat Tikkakosken armeija-alueella. Täysin erityyppistä metsää mihin ollaan täällä lakeuksilla totuttu - hyvällä tapaa toki! Alueelle mahtui maapiiloja, paljon kaatuneita puunrunkoja/kantoja, suoalue sekä runsaasti korkeusvaihtelua. Ei ehkä mikään kohottajalle sopivin treenipaikka muutamine "ansoineen". Koirille tuntui olevan myös melko raskas maasto työskennellä, vaikka vaatihan tuo maalimiehiltäkin jo jonkinlaista kuntoa...

Seelan ensimmäinen treeni oli tuttu ja turvallinen; haamuja ja ääniapuja. Neljä pistoa ja maalimiehet 50 metrissä tai niin pitkällä kuin mahdollista (korkeusvaihtelun takia haamuja ei joka pistolla pystynyt toteuttamaan ihan siellä 50m asti). Kävin hakemassa Seelan pois maalimiehen luota ja edettiin aina seuraavan piston kohtaan. Ensimmäistä kertaa Seelalla oli myös kokonaan piiloutuneet maalimiehet (ennemmin ollaan jätetty pää näkyville) eikä tuntunut vaikuttavan suorittamiseen juurikaan. Jollain pistolla oli pientä pöhisemistä maalimiestä kohtaan (tätä ei koskaan ennen/jälkeepäin ole harrastanut). Oliko lie pientä jännitystä/väsymystä ilmassa. Tosin sillä on ennenkin havaittu hieman epävarmaa lähestymistä ensimmäistä maalimiestä kohtaan (muiden kohdalla ei ole ilmennyt - vaikka jokainen maalimies oli sille vieras). Seelan uteliaisuus tosin on sen verran vahva, että peittoaa pienen epävarmuuden tai rohkeuden puutteen mennen tullen.



Toinen treeni oli samantyyppinen ainoastaan sillä erolla, että Seela "joutui" käyttämään enemmän aikaansa maalimiesten kanssa. Maalimiehet siis syöttivät ja kuljettivat Seelan takaisin keskilinjalle. Yhteensä neljä pistoa ja maalimiesten etäisyydet samat mitä edellisessäkin harjoituksessa. Ensimmäinen(?) pisto oli jokseenkin epäonnistunut, kun Seela ei millään irronnut tarpeeksi syvälle vaan jäi pyöriskelemään etulinjan taakse. Kaksi epäonnistunutta lähetystä johti uuteen näyttäytymiseen sekä selkeään ääniapuun - ja sitten alkoi taas sujumaan. En tiedä olisiko mahdollista, että tuo edeltävä pöhinä jäi sille muistiin ekalle ukolle. Tosin muistaakseni jokunen muukin kävi tuolla samalla alueella pyörähtämässä.

Kolmas treeni olikin sitten vähän erilainen mihin oltiin totuttu (kiitos Riinalle ideoinnista! :D). Tarkoitus oli ottaa hyvin lyhyt ja onnistunut treeni väsähtäneelle Seelalle. Ja tästä treenistä taisikin loppuviimein tulla kaikista onnistunein. Ainoastaan kaksi pistoa, joilla Seela joutui käyttämään nenäänsä. Ensimmäinen maalimies kuljetettiin yhdessä metsään etulinjaa pitkin ensiksi lähes etukulmaan ja siitä noin 10-20 metriä sivurajaa pitkin. Kun maalimies oli jätetty niin palailtiin samaa reittiä kohti keskilinjaa. Tavoitteena oli tottakai saada mahdollisimman suora pisto aikaan ja lähetys tapahtui maalimiehen kohdalta. Hieman jännittelin, muistaako Seela lainkaan metsään jätettyä ukkoa. Lopputuloksena oli kuitenkin todella hieno pisto suoraan maalimiehelle(!). Toinen pisto oli myös haamuun yhdistetty nenänkäyttöharjoitus ja niin kutsuttu L-treeni. Haamu näyttäytyi, jonka jälkeen käänsin Seelan katseen toiseen suuntaan ja annoin maalimiehelle aikaa liikkua. Etenemistä tapahtui sivusuunnassa taas noin 10 metriä. Erittäin hieno suoritus.

Kiitos hakuporukalle uusista ideoista ja ajatuksista, erilaisista näkemyksistä ja ennen kaikkea rotutuntemuksesta. Maalimiehetkin olivat erittäin päteviä.

Tottiksissakin tuli paljon kivoja vinkkejä (kiitos niistä!). Seela on mennyt selvästi eteenpäin (vaikka seuruun kanssa ollaan tapeltukin aika urakalla) ja perusasiat alkaa olla hallussa. Seuraavaksi opettelen vaatimaan koiraltani jotain ja puuttumaan mustavalkoisemmin ei-toivottuihin käyttäytymisiin. Häiriötreeniäkin yritetään kerätä mahdollisimman paljon. Erityisen ylpeä olen siitä, etten itse juurikaan jännittänyt omaa vuoroa tai vaipunut ihan mahdottomaan itsesääliin. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa, kun tietotaito karttuu. Seela on oikein pätevä harrastuskaveri ja turhaa sitä on vähätellä.

Kyseessä oli siis erittäin onnistunut viikonloppu. Taitavia koiria, innokkaita ohjaajia, osaamista ja sen jakamista. Kiitos kaikille, oli mukava tutustua! :)

Karvakaverin kasvutarina

Seela 9 viikkoa, 19 viikkoa & 7 kuukautta

Heti alkuun on mainittava, että olen vähintään vuoden verran pähkäillyt kuinka saada bloggeriin kolme kuvaa vierekkäin - ja nyt onnistuin! Ei se vaatinut kuin pienen luovuudenpuuskan ja html-koodeilla leikkimistä. Tästä hyvästä ansaitsisin jonkinsortin mitalin itse itseltäni!

Koirien esittelysivuja päivittäessäni tajusin, ettei Seelasta löydy sopivia poseerauskuvia - tai ainakaan kovin ajankohtaisia sellaisia. Siispä käytiin alkuillasta napsimassa kotipihassa muutama kelvollinen (vaikkei tuo nurmikko mikään tasaisin seisomisalusta ole, kun töppösetkin piiloutuvat ruohon sekaan). Ikää Seelalla on nyt reipas 19kk ja turkin osalta eletään erittäin vaaleaa aikaa. Blondin ulkomuotonsa takia en kehdannut ilmottaa edes ainakaan erkkariin (eikä tänä vuonna varmaan kehdata minnekään). Värjääntykööt ja kasvakoot nyt ihan rauhassa. Turkkia tuntuu kuitenkin pikkuhiljaa kertyvän enemmän, vaikka kovinkaan paksu se ei onneksi ole. Muutenkin on hurjaa miten kovaa vauhtia Seela kasvaa edelleen - osteopaattikin kehui kuinka on viime käynnin välissä aikuistunut niin henkisesti kuin fyysisesti. Juoksut kyllä toivat mukanaan sitä paljon kaivattua harkintakykyä sekä tasapainoisuutta ja ärsyttävä levottomuus päättyi samantien niiden kanssa, onneksi. Muutoin Seela on säilyttänyt järkyttävän suloisen ja ovelan ilmeensä pentuajoilta. Ja oikein näppärän kokoinen tyttö siitä on tullut muutenkin.

Ei meillä muuta tähän väliin.

Aaveita, etäleikkiä ja ampumisia

Muun muassa niistä oli meidän lauantaipäivä tehty, kun briardikolmikko kävi viihdyttämässä yleisöä Lapualla. Saatiin nimittäin Seelalle, Eikalle (Tosselin Mars Matkaan) ja Mainiolle (Tosselin Miten Mainio) paikat samasta MH-kuvauksesta - ja vielä peräkkäiset ajatkin. Kuvaajina toimivat Arja Jauhiainen sekä Kai Tarkka ja ikää sisaruksilla kuvauksessa oli reipas 19 kk. Alla Seelan arvostelut omien ajatusten kera sekä tottakai video suorituksesta (älkää ihmetelkö sitä lelua hupparin alla...).

1. KONTAKTI
a. 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
b. 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
c. 3 Hyväksyy käsittelyn

Seela todettiin sosiaaliseksi koiraksi, jolle ihmiset ovat tällä kertaa toisarvoisia. Uudet ympäristöt kiinnostavat sitä valtavasti ja tuo innokkuus sekä keskittymisen puute heijastuivat tyypillisesti joka suuntaan vetämisenä. Eikä Seela ole arjessa muutenkaan kovin kontaktinhaluinen - ei ole koskaan ollut. Samantyyppinen oli myös veljensä Eikka, vaikka ehkä siskoansa enemmän ohjaajan perään. Mainio oli puolestaan mallipoika ja lähti reippaasti vieraan ihmisen matkaan. Käsittelyssä ei kellään minkäänlaista ongelmaa.

2. LEIKKI
a. 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
b. 4 Tarttuu heti koko suulla
c. 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta

Leikkiosuus oli tällä kertaa melko tulkinnanvarainen. Sisarusparven vahvin leikkijä oli ehdottomasti Mainio, joka loppuviimein kuitenkin sai "heikoimman" tuloksen. Seela lähti välittömästi leikkiin mukaan ja tarttui melko nopeasti esineeseen kiinni. Joskin ensimmäisellä kerralla pudottikin hyvin nopeasti (sisaruksilla ei juuri kellään tuo lelun kantaminen ole kovinkaan vahva, joskaan ei ehkä hirveästi vahvistettukaan). Kahdella seuraavalla kerralla tuli jo pientä ravisteluakin mukaan - joka oli han positiivinen yllätys! TO:n kanssa lähti myös reippaasti leikkimään. Joskin tuommoista puruotteen korjailua se on aina harrastanut, vaikka olen yrittänyt pois vahvistaa. Kaikilla kolmella tuo leikkiosuus meni oikein kivasti.

3. TAKAA-AJO
a & c. 1 Ei aloita
b & d. 1 Ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään

Takaa-ajoa ei valitettavasti nähty yhdenkään sisaruksen kohdalla. Eikka taisi olla ainut, joka edes huomasi koko vieheen, muttei kiinnostunut. Ensimmäisellä kierroksella Seela juuri ennen lähetystä kiepsahti väärinpäin, joten huomaaminen oli käytännössä mahdotonta. 

4. AKTIVITEETTITASO
3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

Tämä oli positiivinen yllätys. Mitään suurempaa levottomuutta/vilkkautta ei ollut havaittavissa. Yksittäisiä toimintoja oli siellä täällä ja vähän jo odottelin, koska se alkaa syömään maahan pudonneita lehtiä - ei alkanut! Mainio tosin järjesti tuomareillekin ennennäkemättömän shown puraisemalla hihnansa poikki vain kymmenen sekuntia ennen kolmeminuuttisen päättymistä. Eikä ollut edes oma hihna... :D

5. ETÄLEIKKI
a. 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
b. 1 Ei osoita uhkauseleitä
c. 3 Saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo
d. 2 Ei leiki - osoittaa kiinnostusta
e. 5 Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään

Etäleikissa saatiin ensimmäistä kertaa näkyville Seelan uteliasta luonnetta. Se ei lähdössä vaikuttanut avustajasta kovinkaan kiinnostuneelta, mutta lähti kuitenkin juosten piilolle pienen mutkan kautta. Suurin huomio kuitenkin kohdistui maahan jätettyyn ja tuulen mukana liikkuvaan viittaan eikä siksi alkanut leikkiä avustajan kanssa - joskin merkkejä oli ja kovasti sen ehkä olisi tehnyt mielikin. Kerran palasi avustajan luota takaisin ja yritti saada itseltäni apuja tilanteeseen. Mutta kaikkiaan kyseessä oli aika seelamainen suoritus. Ja jos Mainio viihdytti hihnan kanssa niin Eikka vastasi etäleikin hauskuuttamisesta. Paikka oli hassusti sijoitettu rannalle ja Eikkahan se paineli suorinta tietä järveen hypittyään hetken hiekkakasoilla. Briardit ne jaksaa aina yllättää!

6. YLLÄTYS
a. 2 Kyykistyy ja pysähtyy
b. 1 Ei osoita uhkauseleitä
c. 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo edessä
d. 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
e. 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

Yllätysosuus meni Seelan osalta hyvin. Valtavan suurta reaktiota (vain pieni kyykistyminen ja haukku) ei saatu aikaan ja pienestä säikähdyksestä palautui nopeasti. Ohituskierroksilla sillä ei ollut mitään haalaria vastaan ja kiersi mielellään eri puolta kuin minä itse. Sisaruksistaan ehkä "varmin" suoriutuja, vaikka Mainionkin ohitukset jäivät vain muutamiin villkaisuihin. Eikalla oli puolestaan selvästi vahvin reaktio.

7. ÄÄNIHERKKYYS
a. 1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
b. 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
c. 2 Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
d. 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Aika samantyylinen suoritus mitä haalarilla. Kuvaaja epäili, että Seela suoritti tämän haasteen niin nopeasti, että sen oli ensimmäisellä ohituksella vielä tarkistettava, mikä juttu tässä on kyseessä. Muutoin ei mitään reaktiota laitetta kohtaan. Seelalla ei tosin ääniherkkyyden kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmaa.

8. AAVEET
a. 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
b. 5 Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
c. 5 Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta/pakenee
d. 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
e. 5 Innostunutta kontaktinottoa, esim. hyppii tai vinkuu

Aaveiden kohdalla osasin odottaa selvää pelkoreaktiota, mutten ehkä ihan näin voimakasta. Agressiota/puolustushalua Seelasta ei löydy juuri nimeksikään ja aika alussa sen rohkeus petti ja pakeni tuomareiden väliin haukkumaan. Mutta nopeasti se taas palautui tilanteesta mennessäni itse aaveen eteen seisomaan. Ennenkuin olin edes ehtinyt ottaa huppua pois, niin Seela oli jo aloittanut iloisen hyppelynsä aavetta vasten. Ei Seela hirvittävän vakuuttavasti kyllä haukkunut (tuo oli vähän tuommosta uteliaisuuden ja pelon sekaista meininkiä - "tahtoisin, mutten silti uskalla"). Ja se häntä heiluu aina, oli kuinka pelottava tilanne tahansa.

9. LEIKKI 2
a. 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
b. 4 Tarttuu heti koko suulla

Tähän ei mitään erityistä sanottavaa. Leikkiminen oli hyvin samanlaista niin alussa kuin lopussa. Ohjaaja tosin voisi vielä joku päivä opetella leikkimään...

10. AMPUMINEN
3 Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms, mutta palaa takaisin leikkin/passiivisuuteen

Ampumisessa tapahtui toinen yllätys - joka ehkä näin jälkeenpäin ajatellen ei yllättänyt juuri ollenkaan. Laukaukset oli tosi voimakkaita ja Seela lopetti leikin välittömästi kesken. Pienen houkuttelun jälkeen palasi kuitenkin takaisin. Pelkoa ei kuitenkaan ollut havaittavissa, ainoastaan hetkellistä kiinnostusta ääntä kohtaan. Eli luulisin olevan ihan työstettävissä oleva juttu mahdollisia pk-kokeita ajatellen.

Yleisesti ottaen kuvauksen tulos oli hyvin tyypillistä Seelaa. Toivoisin sille ehkä hivenen enemmän rohkeutta, kovuutta ja itsenäisempää luonnetta. Toisaalta sen palautumiskyky, uteliaisuus ja sosiaalisuus ovat arvostettavia piirteitä. Eivätkä sisaruksetkaan loppupeleissä valtavasti toisistaan poikenneet - jollain oli ehkä joku toista vahvempi, mutta ominaisuuksiltaan saman tyyppisiä. Kovasti harmittaa, kun Eikan kuvaus saatiin kuvattua vain puoleen väliin - kun en heti alussa tajunnut kiikuttaa Nooralle lisää muistikortteja. Ja kameran akkukin loppui sopivasti Mainion loppuarvostelussa, vaikka yritin kuinka säästeliäästi sitä loppukuvauksen ajan käyttää. Huoh, tätä tekniikkaa :P

Startti agilityuralle

Juoksut on vihdoin selätetty ja päästiin starttaamaan agilityt omalta osaltamme. Seela oli todella motivoitunut ja kuuliainen oppilas ♥ Tuntuu erittäin kivalta päästä aloittamaan ns. "uusi laji" puhtaalta pöydältä luustoltaan terveen ja perushallinnassa olevan koiran kanssa. Agility on itselle yksi niistä harvoista lajeista, jossa hermot ei kiristy juuri koskaan. Vaikka kuinka aina olen vannonut, ettei agilitysta tule meidän ykköslajia niin...kovaa vauhtia ollaan ainakin jäämässä koukkuun. Lauantaikin kului katsellessa ykkösten kisat harjoittelevan tuomarinsihteerin silmin ja kavereista mm. Vili-sheltti ohjaajineen sai ekan luvan ensimmäisistä kisoistaan, hienoa!

Seela 18kk poseeraa.

Viimeviikkoiset treenit otettiin kahdessa erässä, joista toinen oli ns. omatoimivuoro toisella kentällä ja toinen kouluttajavuoro (yleensä meillä on kaksi kouluttajaa). Ensimmäisellä kierroksella treenattiin putkea. Seelalla ei ole putkessa (ei suorassa tai mutkassa) mitään ongelmaa ja hakee sinne mielellään. Lähinnä siis harjoiteltiin putkeen irtoamista vaihtelemalla ohjaajan paikkaa. Kakkoskierroksella oli puolestaan eteenmenoja ensin kahden ja lopulta kolmen hypyn pituudelta. Seelan kanssa on jonkun verran vastaavaa harjoteltu eikä ongelmaa tässä vaiheessa näissäkään. Vaihdeltiin ohjaajan lähetyspaikkaa sekä lisäiltiin omaa liikettä mukaan, joista kumpikaan ei suorittamiseen vaikuttanut. Seelan kanssa on tarkoitus heti alusta asti harjoitella kunnolla irtoamisia, sillä en taitaisi muuten pysyä sen perässä mitenkään. Hyppytekniikkaharjotteiden vuoksi Seelalla on erityisen hyvä kontakti targettiin ja tästä se saikin paljon kehuja. Viimeiseksi muisteltiin kujakeppejä ohjureiden voimin. Välit oli tällä kertaa jo sen verran kapeat, että kroppaa joutui jo hivenen liikkeessä vääntelemään. Juoksujen alla/aikana tuo takapään käyttäminen on ollut entistäkin jäykemmän oloista, joten nyt tekee taas hyvää muistella kuinka tuota kehoaan käytetäänkään. Keppien kanssa en tahdo yhtään kiirehtiä. Seela rakastaa erilaisia pujottelutehtäviä, joten vahvasti uskon, että keppiosuudesta saisi tehtyä sille melko vahvan - kun vaan itse maltan. Lelu- ja ruokapalkan välillä vielä pohdiskelen. Alunperin haaveilin lelusta tulevan agilityssa se ykkönen, mutta toisaalta Seelan ahneudella ei ole mitään rajaa. Noh, aika näyttää... Treeniajat maltettiin pitää sopivan lyhyinä ja palavaa intoa tekemiseen oli siis selvästi havaittavissa. Kumpa jatkossakin sujuisi yhtä mallikkaasti.

Hyppytekniikkaa ollaan tehty jonkin verran ja nyt olisi tarkoitus ahkeroitua senkin suhteen - jos vaikka kerran viikkoon. Alle laitoin videota, jossa noin kuukauden takaiset (eli juuri ennen juoksujen alkamista) kuvattu tekniikka. Toistoja tuossa harjoituksessa kolme ja kaikki perussarjalla toteutettuja. Ensimmäisellä kerralla Seela menetti edetessään rytmin ja viimeinen rima tuli alas. Toisella oli pientä rytmin hakemista havaittavissa, mutta kolmas oli kelvollinen suoritus. Kasailin Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssilta kattavat muistiinpanot, joiden avulla edetään. Joskus olisi kiva saada Seelakin jollekin kurssille ängettyä mukaan. Vappu on taitava kouluttaja, ja ennen kaikkea rehellinen (en edes jaksa muistaa kuinka monta koiraa lensi pihalle tuolta viimekertaiselta hyppytekniikkakurssilta erinäisten syiden takia :D). Ihan kiva olisi siis saada hänenkin mielipide tilanteesta.

Agilityn parissa meidän yhteistyö tuntuu toimivan entistä paremmin. Varsinkin nyt ennen/aikana/jälkeen juoksujen Seela on ollut ihan mahottoman herkkä ja pienimmätkin hermostumiset saa sen erittäin epävarmaksi. Vauhdin hurmassa ollaan molemmat selvästi vapautuneempia.