Sivut

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Uusia tuulia ja muutoksia

Ei kommentteja:
Reilun puolen vuoden edestä meillä lienee teille kerrottavaa.

Annettiin viimeinkin periksi ikävälle, pakattiin kamppeet kasaan ja muutettiin valmistuvan remontin keskelle, meidän uuteen kotiin Alajärvelle. Avomiehen ja kahden koiran lisäksi samassa taloudessa asustaa tätä nykyä yksi ihmislapsi ja kaksi kissaa. Kyllä meillä ainakin totuteltavaa riittää. Vaikka muutto itsessään toi elämään paljon uutta, me edelleen pysyttäydytään samassa aksaryhmässä. Ja ajellaan päivittäin 140 kilometriä pelkästään työn perässä. Jonka vuoksi citroen vaihtui kevään korvilla uudehkoon, pienempään diesel-farmariin.



Sani, 12v, muutti äidin luo asumaan. Sen kanssa on kevään mittaan rampattu lääkärissä. Yhtäkkiä kuivunut nenä ja siitä muodostunut paksu vuoto sai hengityksenkin hankaloittumaan. Lääkitystä hakiessa ilmestyi kaikenlaisia muitakin "vikoja". Tähän asti kovin terveestä sydämestä havaittiin pieni, mutta selkeä sivuääni. Muuton ohella oli päätös tehtävä Sanin osalta. Ei se täällä olisi viihtynyt pennun tai kaiken uuden ja tuntemattoman keskellä. Pelotti, että se stressaa itsensä huonoon kuntoon. Siksi se pääsi muualle eläkepäiviään. Käydään me aina välillä sitä moikkaamassa. Ja ihan hyvin sillä siellä on mennytkin, vaikka kyllä meillä aina välillä ikävä sitä tuleekin. 

Sani on aristellut vatsaansa (jollain tasolla toki koko elämänsä) ja eläinlääkäri epäili haimatulehdusta, joka cavaliereille on kuulemma lähestulkoon suurimmalla osalla piilevänä. Mutta kumpikaan tarvittavista arvoista ei siihen viitannut. Luulempa, että aristelu kumpuaa aikoinaan leikatusta tyrästä. Maksa-arvot puolestaan oli koholla. Ja pernasta löytyi pitsimäistä muutosta, joka käytiin uudelleen kuun alussa ultraamassa. Suolessa ollutta ruokaa se ei olisi voinut olla, sillä se oli edelleen nähtävillä jossain perna-maksa akselilla. Voisi siis olettaa, että kyseessä on toistaiseksi aika rauhallinen kasvainmuodostuma. Hampaissa olisi hoidettavaa, mutta anestesiariski on tällä hetkellä sen verran korkea, että heräämiselle ei pystytä enää antamaan takuita. Peruskunto Sanilla on ihan hyvä ja se on kunnostaunut venekoirana ja kalastuskaverina loppukesän ajan. Ja niin kauan kun siltä löytyy ilo liikkua ja ruoka maistuu, ihmeempiä toimenpiteitä ei tarvita. Sydänlääkitys sillä toki on loppuelämänsä ajan. Lääkäri veikkaili, että jos sydän pysyy kunnossa, elinvuosia voi olla vielä useampikin jäljellä. Toivotaan siis vielä iloisia yhteisiä vuosia.



Tammikuun kisoissa käytiin luvatusti juoksemassa kaksi agirataa, joista molemmista vitonen hyppykeinun takia, muuten puhtaalta radalta. Siinäpäs ne meidän tän vuoden kisailut sitten onkin. Meidän omalla seuralla on vähän huonosti ollut kisoja tarjolla tämän vuoden puolella, tai sitten vähintään itselle huonoon aikaan, ettei sen vuoksi kisailmoja ole vaan laitettu menemään. Ja koska elämässä on riittänyt menoa noin niinkun muutenkin niin ei juurikaan ole ollut jaksamista lähteä yhtään kotihallia pidemmälle juoksemaan. Nyt kuitenkin palaillaan treenikauteen kuukauden kesätauon jäljiltä ja seuraava koitos lienee Vaasassa 18.9, joka on samalla briardien historian ensimmäinen rotumestaruuskilpailu tässä lajissa.

Seinäjoen kennelkerhon kautta järjestettiin leikityspäivä, jonne saatiin paikka Seelan kanssa. Kiva oli pikästä aikaa käydä maalimiehen työnä leikkimässä. Leikittäjänä toimi bokseri-ihminen, Antti Myllyperkiö. Ennakkoon en odottanut juuri mitään omalta osaltamme. Keksittiin vaan jotain hauskaa yhteistä tekemistä kerrankin, kun remppapuuhat oli vienyt suurimman osan ajasta koko kevään. Mutta Seela ylitti täysin odotukset! Se oli samantien menossa mukana ja sillä oli selkeesti homma takaraivossa, kun kentälle asteltiin. Siitä saatiin tosi hyvin haukkuakin irti ja en oo ikinä ennen nähnyt sen purevan niin varmasti. Sillä kun on aina ollut vahvistelusta huolimatta vähän semmonen "epävarma" ja korjaava puruote. Tehtiin kaksi kierrosta, jotka muistaakseni oli molemmat yhtä lailla vahvoja. Kun maltettiin pitää ne kohtuullisen lyhyinä. Seela oli kuulemma positiivisesti yllättänyt rotunsa edustaja, jolta viettejä selvästi löytyy. Ja sille saatiinkin kivoja harjoituksia tehtyä. 

Harmittaa välillä, kun se on mennyt ominaisuuksiltaan omissa käsissäni "hukkaan". Kumpa voisinkin harrastaa sen kanssa enemmän. Vähän mietin, jos yritettäisiin täältäpäin löytää ensi kevääksi kiva hakuporukka, jonka kanssa päästäisiin lajissa eteenpäin. Tottiksessa on paljon työtä, enkä ole BH:sta stressannut lainkaan. Meillä ei sinänsä oo mikään tarve sitä vielä suorittaa, kun kisavalmiita ei olla pk-puolella noin niinkun muutenkaan. Tokokokeita ehdin jo vähän katsella loppuvuodelle, mutta saas nähdä. Katsotaan mihin meidän tie viekään tulevaisuudessa.



























Meidän elämässä menee hyvin noin muutenkin. Seela tuntuu kotiutuneen hyvin, vaikka välillä hämmästeleekin outoja ulkoiluttajiaan. Ja eläinlauma pärjää ihan hyvin keskenään työpäivien ajan. Vaikkakin välillä eivät oikeen osaa antaa toisilleen tarvittavaa tilaa ja Seela ärähtää, kun se arvostaisi välillä huomattavasti enemmän omaa rauhaa. Mutta ainakaan vielä niitä ei ole ollut tarvetta pitää poissaolon aikana erillään. Toki kissat jossain määrin saa nostettua saalisviettiä ja taloa vahditaan kahden koiran voimin entistä tehokkaammin... ja äänekkäämmin.