Sivut

torstai 19. kesäkuuta 2014

Sitä parhainta arkielämää



Tiistaina sain hoidettavakseni reippaan kymmenviikkoisen naskalihampaan, venäjänmustaterrieri rodultaan. Seelakin kävi kaveria nopeesti moikkaamassa - ja sillä tuntui olevan virtaa, vauhtia ja voimaa kymmenen kertaa pentua enemmän. Hyvin pysyi kuitenkin hallinnassa, vaikka pari kertaa jouduin hieman kovemmin huomauttamaan asiattomasta käytöksestä.



Viimen viikonloppuna katseltiin agilityn SM-kisoja - live streamin kautta tosin. Ja meidän oman seuran maksijoukkue olikin Suomen seitsemänneksi paras, onnittelut! Ja kuten jo ennen oman harrastuskaverin ilmestymistä pelkäsin, agility vie meitäkin mennessään. Enemmän kuin mikään muu. Ei siitä tosin haittaakaan ole, Seela on kuin luotu aksakentille!

Harrastuksilla vaan on taas yksi hidaste. Seela on nimittäin parin viikon treenikiellossa, erityisesti tottisjutuista. Käytiin perjantaina hierojalla ja muutoin ihan hyvässä kunnossa olevalta Seelalta löytyi harmillisesti erittäin kipeä niska. Kiitos vain torstaisen äksidentin agilitytreeneissä, kun kesken meidän ratatreenien viereiseltä kentältä rysäytti aitojen läpi rotikka sen päälle. Omasta mielestä siinä ei suurempaa agressiivisuutta ollut mukana, mutta oli Seelalla kaksi kertaa isommassa kaverissa melkosesti pidättelemistä. Hyökkäys tapahtui ihan huomaamatta selän takaa juuri hypyn jälkeen. Harmi, kun en ehtinyt tehdä tilanteelle mitään, huomasin koko karkurin vasta kun tilanne oli päällä. Eikä täälläpäin paljoa anteeksi pyydellä. Niin harmillista. Treenit saatiin kuitenkin lopetettua onnistuneeseen ratapätkään, kun alkuun luotiin vähän itseluottamusta. Niin paljon kuin esimerkiksi hakukin lajina itseäni kiinnostaa, niin me ei tunnuta millään ehtivän treenaamaan. Joko omat työvuorot ei täsmää tai puolestaan Seela on kyvytön osallistumaan. Sama homma oli viime kevään hakuilujen kanssa... Seela onnistui telomaan itsensä metsässä, seuraavalla kerralla istuttiinkin klinikalla välikuvissa, sen jälkeen osteopaatti laittoi nikamia paikalleen ja seuraava viikko olikin pakollinen lepotauko. Nyt kun Seela on "pysynyt pitkään vammoitta" niin eiköhän se muiden toimesta teilata taas huonoon kuntoon. Ärsyttää niin paljon. Onneksi ei mitään pahempaa sattunut. 

Muutoin hieronnassa ei paljastunut mitään uutta. Muutama viikko sitten Seela venytteli liukkaalla alustalta ja vasen takajalka luiskahti sen alta. Ontui saman päivän ja parina seuraavana päivänä huomasin vielä epäpuhtautta liikkeessä - sen jälkeen palautui hyvin. Varmuuden vuoksi pyysin Annaa tsekkaamaan jalan, muttei mitään ihmeellistä, etureisi oli vain hieman toista kireämpi. Kyseessä oli kai vain jonkunlainen pieni venähdys. Selän köyryisyys ollaan saatu hyvin kuriin ja syviä lihaksia pitäisi saada hiljalleen jo kehittymään. Seela kun ei luonnollisesti tuota hidasta liikkumista harrasta. 

Sanistakaan ei pitkään aikaan ole blogin puolella ollut mainintaa. Se on kuitenkin ihan hyvissä voimin näin lähes kymmenen vuotiaana. Tuntuu vain, että sen ahneus kasvaa päivä päivältä pahemmaksi - ja kyllähän päivän kohokohta taitaakin olla ne ruokinta-ajat. Seelan treenilaukku oli joku ilta jäänyt lattialle (suljettuna toki) ja sen sisältönä puolitoistakiloinen Frolic-pussi (suljettuna sekin...). Vanhus oli töissä ollessani raahannut laukun eteiseen, avannut vetoketjun, levittänyt kaikki Seelan treenikamppeet pitkin lattioita ja loppujenlupuksi syönyt valtavan osan Frolic-pussista suihinsa - kaikkiaan vajaan kilon verran! En voi vieläkään käsittää, kuinka pieni cavaliervanhus sai ahmittua itseensä lähes 10% painostaan?! Voinen kertoa, että seuraavat kaksi päivää oli melko tuskallisen oloisia eikä ensimmäisenä yönä nukuttu silmäystäkään. Tapahtumaa seuranneena aamuna oli soitettava jo eläinlääkäriltä toimintaohjeita ja päädyin loppujenlopuksi hakemaan apteekista parafiiniöljyä, jonka lisäksi täytyi harrastaa ripeätahtista remmilenkkeilyä, jotta maha saataisiin toimimaan. Eikä tuntunut vanharouva ottaneen tästäkään opikseen.

Kävin ostamassa pitkän pohdiskelun päätteeksi GoPro-videokameran (hero 3+ black edition). Kuvanlaatu on ainakin todettu huippuhyväksi niin ulkosalla kuin halliolosuhteissakin. Oikeuksiinsa se tosin ei vielä ole ehtinyt päästä, enköhän kuitenkin joku lähipäivä yritä kuluttaa aikaa kuvaillen ja videokuvausta opiskellen. Myös omat työaikani tulevat muuttumaan ensi viikosta lähtien pysyvästi. Seelallakin lienee siis jonkinlaista totuttelemista siihen, että emäntä voi olla yöllä töissä ja nukkua päivisin.

Tämmöistä tällä kertaa. Hyvää Juhannusta kaikille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti