Juoksut on vihdoin selätetty ja päästiin starttaamaan agilityt omalta osaltamme. Seela oli todella motivoitunut ja kuuliainen oppilas ♥ Tuntuu erittäin kivalta päästä aloittamaan ns. "uusi laji" puhtaalta pöydältä luustoltaan terveen ja perushallinnassa olevan koiran kanssa. Agility on itselle yksi niistä harvoista lajeista, jossa hermot ei kiristy juuri koskaan. Vaikka kuinka aina olen vannonut, ettei agilitysta tule meidän ykköslajia niin...kovaa vauhtia ollaan ainakin jäämässä koukkuun. Lauantaikin kului katsellessa ykkösten kisat harjoittelevan tuomarinsihteerin silmin ja kavereista mm. Vili-sheltti ohjaajineen sai ekan luvan ensimmäisistä kisoistaan, hienoa!
Seela 18kk poseeraa.
Viimeviikkoiset treenit otettiin kahdessa erässä, joista toinen oli ns. omatoimivuoro toisella kentällä ja toinen kouluttajavuoro (yleensä meillä on kaksi kouluttajaa). Ensimmäisellä kierroksella treenattiin putkea. Seelalla ei ole putkessa (ei suorassa tai mutkassa) mitään ongelmaa ja hakee sinne mielellään. Lähinnä siis harjoiteltiin putkeen irtoamista vaihtelemalla ohjaajan paikkaa. Kakkoskierroksella oli puolestaan eteenmenoja ensin kahden ja lopulta kolmen hypyn pituudelta. Seelan kanssa on jonkun verran vastaavaa harjoteltu eikä ongelmaa tässä vaiheessa näissäkään. Vaihdeltiin ohjaajan lähetyspaikkaa sekä lisäiltiin omaa liikettä mukaan, joista kumpikaan ei suorittamiseen vaikuttanut. Seelan kanssa on tarkoitus heti alusta asti harjoitella kunnolla irtoamisia, sillä en taitaisi muuten pysyä sen perässä mitenkään. Hyppytekniikkaharjotteiden vuoksi Seelalla on erityisen hyvä kontakti targettiin ja tästä se saikin paljon kehuja. Viimeiseksi muisteltiin kujakeppejä ohjureiden voimin. Välit oli tällä kertaa jo sen verran kapeat, että kroppaa joutui jo hivenen liikkeessä vääntelemään. Juoksujen alla/aikana tuo takapään käyttäminen on ollut entistäkin jäykemmän oloista, joten nyt tekee taas hyvää muistella kuinka tuota kehoaan käytetäänkään. Keppien kanssa en tahdo yhtään kiirehtiä. Seela rakastaa erilaisia pujottelutehtäviä, joten vahvasti uskon, että keppiosuudesta saisi tehtyä sille melko vahvan - kun vaan itse maltan. Lelu- ja ruokapalkan välillä vielä pohdiskelen. Alunperin haaveilin lelusta tulevan agilityssa se ykkönen, mutta toisaalta Seelan ahneudella ei ole mitään rajaa. Noh, aika näyttää... Treeniajat maltettiin pitää sopivan lyhyinä ja palavaa intoa tekemiseen oli siis selvästi havaittavissa. Kumpa jatkossakin sujuisi yhtä mallikkaasti.
Hyppytekniikkaa ollaan tehty jonkin verran ja nyt olisi tarkoitus ahkeroitua senkin suhteen - jos vaikka kerran viikkoon. Alle laitoin videota, jossa noin kuukauden takaiset (eli juuri ennen juoksujen alkamista) kuvattu tekniikka. Toistoja tuossa harjoituksessa kolme ja kaikki perussarjalla toteutettuja. Ensimmäisellä kerralla Seela menetti edetessään rytmin ja viimeinen rima tuli alas. Toisella oli pientä rytmin hakemista havaittavissa, mutta kolmas oli kelvollinen suoritus. Kasailin Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssilta kattavat muistiinpanot, joiden avulla edetään. Joskus olisi kiva saada Seelakin jollekin kurssille ängettyä mukaan. Vappu on taitava kouluttaja, ja ennen kaikkea rehellinen (en edes jaksa muistaa kuinka monta koiraa lensi pihalle tuolta viimekertaiselta hyppytekniikkakurssilta erinäisten syiden takia :D). Ihan kiva olisi siis saada hänenkin mielipide tilanteesta.
Seela 18kk poseeraa.
Viimeviikkoiset treenit otettiin kahdessa erässä, joista toinen oli ns. omatoimivuoro toisella kentällä ja toinen kouluttajavuoro (yleensä meillä on kaksi kouluttajaa). Ensimmäisellä kierroksella treenattiin putkea. Seelalla ei ole putkessa (ei suorassa tai mutkassa) mitään ongelmaa ja hakee sinne mielellään. Lähinnä siis harjoiteltiin putkeen irtoamista vaihtelemalla ohjaajan paikkaa. Kakkoskierroksella oli puolestaan eteenmenoja ensin kahden ja lopulta kolmen hypyn pituudelta. Seelan kanssa on jonkun verran vastaavaa harjoteltu eikä ongelmaa tässä vaiheessa näissäkään. Vaihdeltiin ohjaajan lähetyspaikkaa sekä lisäiltiin omaa liikettä mukaan, joista kumpikaan ei suorittamiseen vaikuttanut. Seelan kanssa on tarkoitus heti alusta asti harjoitella kunnolla irtoamisia, sillä en taitaisi muuten pysyä sen perässä mitenkään. Hyppytekniikkaharjotteiden vuoksi Seelalla on erityisen hyvä kontakti targettiin ja tästä se saikin paljon kehuja. Viimeiseksi muisteltiin kujakeppejä ohjureiden voimin. Välit oli tällä kertaa jo sen verran kapeat, että kroppaa joutui jo hivenen liikkeessä vääntelemään. Juoksujen alla/aikana tuo takapään käyttäminen on ollut entistäkin jäykemmän oloista, joten nyt tekee taas hyvää muistella kuinka tuota kehoaan käytetäänkään. Keppien kanssa en tahdo yhtään kiirehtiä. Seela rakastaa erilaisia pujottelutehtäviä, joten vahvasti uskon, että keppiosuudesta saisi tehtyä sille melko vahvan - kun vaan itse maltan. Lelu- ja ruokapalkan välillä vielä pohdiskelen. Alunperin haaveilin lelusta tulevan agilityssa se ykkönen, mutta toisaalta Seelan ahneudella ei ole mitään rajaa. Noh, aika näyttää... Treeniajat maltettiin pitää sopivan lyhyinä ja palavaa intoa tekemiseen oli siis selvästi havaittavissa. Kumpa jatkossakin sujuisi yhtä mallikkaasti.
Hyppytekniikkaa ollaan tehty jonkin verran ja nyt olisi tarkoitus ahkeroitua senkin suhteen - jos vaikka kerran viikkoon. Alle laitoin videota, jossa noin kuukauden takaiset (eli juuri ennen juoksujen alkamista) kuvattu tekniikka. Toistoja tuossa harjoituksessa kolme ja kaikki perussarjalla toteutettuja. Ensimmäisellä kerralla Seela menetti edetessään rytmin ja viimeinen rima tuli alas. Toisella oli pientä rytmin hakemista havaittavissa, mutta kolmas oli kelvollinen suoritus. Kasailin Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssilta kattavat muistiinpanot, joiden avulla edetään. Joskus olisi kiva saada Seelakin jollekin kurssille ängettyä mukaan. Vappu on taitava kouluttaja, ja ennen kaikkea rehellinen (en edes jaksa muistaa kuinka monta koiraa lensi pihalle tuolta viimekertaiselta hyppytekniikkakurssilta erinäisten syiden takia :D). Ihan kiva olisi siis saada hänenkin mielipide tilanteesta.
Agilityn parissa meidän yhteistyö tuntuu toimivan entistä paremmin. Varsinkin nyt ennen/aikana/jälkeen juoksujen Seela on ollut ihan mahottoman herkkä ja pienimmätkin hermostumiset saa sen erittäin epävarmaksi. Vauhdin hurmassa ollaan molemmat selvästi vapautuneempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti