Sivut

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Onnistumisia ja ikäviä vieraita

Ei kommentteja:

Vuosi vaihtui leppoisissa tunnelmissa eikä Seela (tai Sani nyt varsinkaan...) välittänyt paukkeesta mitään - ja hyvä niin! Mummulasta löytyy kuitenkin todella paukkuarka sekarotuinen-Hessu, jolle nyt toista vuotta kiikuttelin vuohenjuuri-valeriaanatabletteja mukanani. Näihin luontaistuotteisiin tutustuin ensimmäistä kertaa eläinkaupassa työskennellessäni ja niin omat kuin asiakkaiden kokemukset ovat olleet positiivisia. Levottomuudet jäi siis tänäkin vuonna sikseen.

Vaikka loppu- ja alkuvuonna myllänneen kennelyskän saimme vältettyä, ei me kuitenkaan ihan helpolla päästy. Meillä on nimittäin täitä! Reilu viikko sitten rupesin katselemaan Seelan turkkia tarkemmin harjatessa ja harvakseltaan löysin pieniä mustia "roskia", joiden aluksi ajattelin olevan vaan treenikentän kumirouhetta - Seela kun saattaa välillä pyörähtää maankin kautta. Eilisaamuna rupesin katselemaan uudelleen ja nuo mustat roskat olivat hurjasti lisääntyneet ja niitä oli kaulan alueella isompiakin rykelmiä. Pienen nettitutkiskelun jälkeen aloin varmistua epäilystäni, otin muutaman näytteen teippipalaseen ja kiikuttelin eläinlääkärille. Mikroskooppitarkastelun jälkeen olikin selvää, että Seelalla tosiaan on täitartunta. Molemmille koirille annoin illalla loishäädöt niskaansa ja tehtiin suursiivo koko taloon. Matot ja petivaatteet heitettiin ulos pakkaseen ja kaikki muu tekstiili odottaa pesuvuoroaan. Seela oli melkosen allapäin koko loppupäivän, kun talossa ei ollut maton mattoa tai yhtään pehmeää petipaikkaa. Kaikki lelutkin jouti pesukoneeseen ja loishäädön takia koirien rapsuttelukin oli kiellettyä. Seuraavat kaksi viikkoa elellään siis erossa ulkomaailmasta eli koirakontakteista ja halleista, imuroidaan ahkeraan sekä koirat pestään ja harjaillaan huolella. Tällä tahdilla ainakin luulisi loisten kaikkoavan melko äkkiä. Pari viikkoa sitten Seelalla oli myös 1v. rokotukset ja terveystarkastus. Kaikki oli ok ja massaakin tuntuu hiljalleen kertyvän. Painoa siis tällä hetkellä 23,4kg.

Osteopaatin luona vierailtiin puolestaan 8.1. eikä tilanne onneksi ollutkaan niin paha mitä aavisteltiin. Ainoastaan lanteesta L7-nikama oli aavistuksen luiskahtanut oikealle puolelle, mutta muuten ranka oli suorassa. Lanneranka on tiukan oloinen edelleen ja osteopaatin mukaan johtuu puhtaasti Seelan rämäpäisestä tavasta liikkua ellei tulevissa kuvissa löydy siltä suunnalta mitään poikkeavaa (maaliskuussa olisi tarkoitus kuvauttaa). Ohjeeksi saatiin lisäillä voimaa takapäähän ja vahvistella hiljalleen syvempiä lihaksia. Nyt siis noutoharjoituksia ylämäkeen ja pyöräilemään! Agilityn aloittamiselle ei kuulemma pitäisi olla mitään estettä. Hieronnatkin ovat tehonneet ja köyryisyys on saatu kuriin - vaikkakin palautuu nopeasti. Liukastelut ym. ei tee Seelalle yhtään hyvää, mutta itse en jaksa enää olla turhan varovainen. Ollaan lisäilty enemmän hallittua liikuntaa (remmilenkkejä), mutta muutoin mennään aika normaaliin tapaan. Seela on sen verran vilkas tapaus, että pahimmassa tapauksessa tuo jatkuva "rauhallinen liikkuminen" patoutuu ja teloo itseään kaksi kertaa pahemmin. Hierottavana käydään vähintään 5 viikon välein. Lihashuollosta innostuneena ilmottauduttiin myös päivän dobo-kurssille kehonhallintaa treenailemaan.

Muutamat Kokeisiin Tähtäävien -tokotreenitkin on alkuvuoteen mahtunut. Tämänviikkoisilla koulutuspäivillä käytiin Saanan vinkeillä läpi hyppyä. Lähdettiin opettelemaan kahdessa eri palasessa; itse hyppyä sekä pysähtymistä hypyn taakse. Pysähtymisharjoituksessa vein koiran esteestä noin 3 metrin päähän istumaan ja kävelin itse hypyn taakse rintamasuunta koiraan päin. Kutsuin koiraa ja pysäytin oikeaan kohtaan käskyllä. Tämä tuntui toimivan ja samalla tyylillä harjoitellaankin nyt jonkin aikaa, jotta tuota "kääntymistä" ja pysähtymistä saisi vahvistettua. Muutoin ollaan muisteltu vähän kapulajuttuja, eteentuloja ja liikkestä maahanmenoa. Niin joo! Viimekertaisissa treeneissä Seela oli mahtavan keskittynyt ja työskentely kovin innokasta. Kolmas kierros taisi olla liikaa ja molempien ote hieman lipsui. Kivat treenit kuitenkin oli! Huhtikuun puolivälissä täälläpäin järjestetään möllitokot, jonne alustavasti ajattelin rohkaistua lähtemään, ilman tulostavoitteita (vai meneekö muka joku möllikisoihin sijoitusten perässä?). Seelan häiriönsiedon (ja kaiken muun...) kanssa on vielä runsaasti tekemistä, omasta jännityksestä puhumattakaan. Tuo voisi kuitenkin olla ihan sopiva aika pienelle tilannekatsaukselle ja motivaattori kevään ajan. Kova hinku olisi jo päästä maastoonkin...