Sivut

torstai 9. lokakuuta 2014

Valokuvauksellista

5 kommenttia:









Törnävän saari, lempparipallo, ilta-aurinko ja kamera - niistä oli meidän iltalenkki tehty. Tässä teille lukijoille jaettuna lempparikuvat - ei mulla muuta :)

lauantai 4. lokakuuta 2014

2-vuotias!

2 kommenttia:
Seela täytti sisaruksineen 2-vuotta! Uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluu. Kovinkaan aikuisia meillä ei kuitenkaan tunnuta olevan vaan sama pentumainen olemus ja hössötys kuuluu osaksi arkipäivää - ja hyvä niin. Turkki on kovin vaalea edelleen, mutta karvanmäärä omaan makuun juuri sopiva. Pidän erityisesti Seelan sievästä ja kevyestä olemuksesta, sillä etenkin agilityssa se on oikein näppärä tapaus. Ja aika valloittava tyyppi luonteensakin puolesta.
























Selailin joku aika sitten Suurta koirakirjaa, jossa oli briardin rotuesittely aika Seelan näköinen.

"Kumppanikseen se valitsee vain yhden henkilön. Sen käyttäytymiselle on ominaista rajaton kärsivällisyys. Sen kannattaa antaa toimia myös omatoimisesti, sillä se on hyvin aloitekykyinen ja herkästi oivaltava. Se kieltäytyy työstä, jos sitä ryhdytään auttamaan, koska siten osoitetaan ettei sen kykyihin luoteta. Se ei siedä epäoikeudenmukaisia rangaistuksia, vaan näyttää loukkaantumisensa ja käyttäytyy syyllistä kohtaan välinpitämättömästi. Se tajuaa oman asemansa ja osaa myös ilmaista sen. Se tajuaa, milloin on otollinen hetki tehdä jokin jekku ja on hyvin tyytyväinen saadessaan ihmiset nauramaan. Lyhyesti sanottuna briardilla on ainakin kuusi hyvää ominaisuutta; kiintymys, herkkyys, arvokkuus, huumorintaju, älykkyys ja muisti."

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Briardien aksapäivä!

4 kommenttia:
Sunnuntaina oltiin Jyväskylässä kera 14 muun briardin (Eikka, Kipinä, Zelda, Sinko, Naava, Jumpe, Peippo, Tälli, Lotta, Lelu, Surri, Helmi, Alma & Pepe). Sinne meille oli järkkäilty yhteinen agilitypäivä Julia Kärnän opetuksessa, koirakeskus Haukkuvaarassa. Ja koulutukseen oli ilmottautunutkin monenmoista aksakaveria nelikuisesta pennusta kokeneisiin kolmosluokkalaisiin. Paljon erilaista oppia tuli siis ihan vain muitakin katsellessa. Monet ohjaajista olivat itselle uusia kasvoja, vaikka näin netin välityksellä lähes kaikki tunsikin. Menossa mukana oli myös Seelan Eikka-veli.

Halli oli oikein kiva, "tiivistunnelmainen" omaamme verrattuna. Julialla oli kyllä paljon hyviä ajatuksia ja operantti tyylinsä sopi ainakin tämmöselle herkälle oivaltajakoiralle. Ensimmäistä kertaa kouluttajakin tuntui saaneen Seelasta aika realistisen kuvan. Monesti sitä nimittäin ollaan pidetty "aika kovana", vaikka todellisuudessa on hyvinkin pehmeä - ainakin omille virheilleni. Se haluaa vain kovasti tehdä parhaansa asiassa kuin asiassa.

Tämän tekstin kuvista kiitos Harrille!



Leikkelin edellisenä iltana Seelan kynsiä ja seuraavana aamuna olikin yksi auennut. Se ei onneksi enää vuotanut perille tullessa, mutta vuoroaan odotellessa Seela oli taas järsinyt sen auki. Ei se onneksi ulkoisesti ihmeempiä siitä välittänyt, mutta radalla selvästi oli varovaisempi ja hitaampi. Oma moka tietysti. Tehtiiin Julian kanssa kaksi kierrosta, josta ensimmäinen meni lähes kokonaan renkaan parissa. Tuo esteistä Seelalle varmasti haastavin, jonka kanssa oltiin jo hyvälle mallille päästy. Harjoiteltiin irtorenkaalla meille ihan uudella tavalla niin, että Seela joutuu hakemaan renkaan ennen kuin saa palkan, vaikka palkka olisikin siihen nähden suorimmassa linjassa. Aika nopeasti Seela asian hoksasi ja treeni rupesi tuottamaan tulosta. Ehkä me jatketaan vieläkin irtorenkaan parissa hahmottamista ja esteen hakemista. Valmishan se ei selvästikään ole.



Toisella kierroksella tehtiin ratapätkää ja Seela oli ihan erilainen kuin koskaan ennen - tuon jalan sitä oli pakko vaivata. Takaakiertoja se ei ajatellutkaan hyppäävänsä, vaikkei niissä ole koskaan ollut mitään ongelmaa (paitsi se etten mä oikeesti osaa niitä ohjata...). Ja ihan oikeesti, mä jouduin sitä putkessakin kannustamaan?! Se ei ollut kyllä yhtään oma itsensä, vaikkei muitten silmään ehkä niin pahalta näyttänytkään. Ja tietenkin itse otin tilanteesta valtavasti paineita ja Seelan itsetunto alkoi hiljalleen romahtamaan. Juu, ei mikään meidän päivä kyllä :D Kuvissa se kuitenkin näyttää ihan juoksevan, vaikka omasta mielestä meno oli hitaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Harmi, koska tuo rata olisi ollut varmasti sen mieleen. Enkä viitsinyt sitä määräänsä enempää riepottaa lelupalkalla, joten joutui tyytymään pelkkiin nakinpaloihin. Ja sekös vasta kurjaa olikin.











Mutta paljon uusia ideoita ja ajatuksia jäi matkaan. Ja nyt olen mm. entistä varmempi, että lähdetään opettelemaan vähintään A-esteelle juoksukontaktit. Näin isoa ja vauhdikasta aksakaveria, kun on turha rasittaa kontaktille pysäyttelemällä. Joten... jos jollain on omakohtaisia kokemuksia a-esteen kontaktien opettamisesta boxin/laatikkomenetelmän avulla niin otan mielelläni niin hyviä kuin huonoja puolia vastaan!

Seuraava treeni saa olla kyllä huisin helppo ja hauska tämänkertaisen epäonnen vuoksi. Ensi kuulle ajattelinkin ottaa omatoimitreenioikeuden ja kaverin kanssa suunniteltiin, että käytäisiin kerta viikkoon ottamassa lyhyesti hyppytekniikkaa ja toisena päivänä jotain ohjaustekniikkaan/estesuorittamiseen liityvää, ja torstaisin sitten tottakai meillä on omat ratatreenit. Ratatreeneissä ei kuitenkaan määräänsä enempää voi yksittäisiä juttuja hinkata.


Kiitos taas mukavasti briardipäivästä kaikille osallisille, uusille ja vanhoille tuttavuuksille! :)

Möllien rata näytti kutakuinkin tältä.