Sivut

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ensimmäiset jälkitreenit

3 kommenttia:

Ajattelin rustailla erillisen kertomuksen meidän jälki"harrastuksen" alkamisesta, jotta edellinen tarinointi säilyttäisi edes jonkinlaisen mielenkiinnon pituutensa suhteen (ja lisää tekstiä on odottamassa vaikka kunka paljon). Käytiin Seelan kanssa pari viikkoa sitten SPL-Seinäjoen järkkäämissä jälkitreeneissä Koskenkorvan pelloilla. Yhdistys järkkäilee myös jatkuvasti tottis-ja esineruututreenejä, joihin pyritään jatkossa ehtimään mukaan. Tällä kertaa vuorossa oli kuitenkin peltojälkeä, jonka myötä saatiin myös ensitutustuminen kyseiseen treeniryhmään.

Seinäjoella satoi lähtiessä kaatamalla (ei toki yhtä paha kuin toisiksi viimesimmät hakutreenit ukkosmyrskyn keskellä...) ja harmitti hieman Seelan puolesta. Koskenkorvalla paistoi kuitenkin aurinko lähes kirkkaalta taivaalta eikä sateesta ollut tietoakaan -onneksi! Lähdettiin matkaan kimppakyydillä Sonjan autolla. Sitä ennen käytiin kuitenkin koirien kanssa pieni totuttelulenkki taajamassa. Seela oli taas niin onnellinen 13-viikkosesta holskukaveristaan ja mammakoirankin antoi olla vaatimassaan rauhassa. Lenkin jälkeen alettiin ahtautua autoon. On onni, että Seela on noin pieni -mahtuu justiin eikä melkeen apukuskin jalkotilaan istumaan! Lisäksi haettiin matkaan vielä yksi tuttu mudipentu. Hienosti sujui matkat neljän koiran kanssa. Mitä nyt välillä holskut piti keskustelua yllä turhan äänekkäästi... ;)

Meillä oli treeneissä kaikkiaan kahdeksan koiraa, viisi kokeneempaa koiraa ja kolme kokemattomampaa pentua. Pakko kyllä sanoa, että paikalla oli mahtavaa, kannustavaa ja osaavaa porukkaa! Seelan kanssa lähettiin liikkeelle ihan perusteista eli jäljen tallomisesta ja merkkaamisesta.  Tehtiin aluksi ihan lyhkänen 15 metrin jälki, joka vanhentui puolisen tuntia. Päästiin Seelan kanssa ajamaan jälkemme ensimmäisenä ja se olikin intoa täynnä häkistä päästessään ja ihmisiä nähdessään, joten aloteltiin ihan pelkällä rauhottumisella. Palkaksi jäljelle olin ottanut verilättyjä ja loppupalkkana oli cesar-koiranruokapurkki. Sanoinkin heti alkuunsa, etten haluaisi korjailla pennun toimintaa liiaksi sillä tiedän Seelan olevan herkkä liiallisille pakotteille enkä halua pilata sen ensimmäistä suoritusta vaatien täydellisyyttä. "Ensin opetellaan ja sitten vasta vaaditaan" vai miten se menikään :) Itse olin kovin tyytyväinen suoritukseen, Seelalla oli noinkin lyhyellä pätkällä huisin hienoja hoksaamisia. Muutamaan otteeseen kääntyili sivuttain (johtuen varmaan tuulensuunnasta), mutta kivasti piti nenän maassa koko ajan. Kerran ohjasin takaisin jäljelle ja loppuviimein jouduin jo hidastelemaan. Ihkaensimmäiseksi kerraksi varsin onnistunut suoritus.

Ensimmäisen jäljen onnistuessa päätettiin tehdä toinenkin suora, pituudeltaan ehkä noin parisenkymmentä metriä ja vanhentumisaika taas noin puoli tuntia. Tällä kertaa Seelaa sai jarrutella entistä enemmän ja rattaat alkoi pyörimään päässä entistä tiheämmin. Loppuviimein todettiin, että jälki olisi saanut olla huomattavasti pidempi. Parempi kuitenkin kai liian lyhyt kuin liian pitkä. Vaadittiin heti alusta alkaen maahanmenoa loppupalkalla, jotta saataisiin ilmaisua opeteltua jo näin vaivihkaa. Muu treeniporukka tuumasi lopuksi, että jos tuosta ei jälkikoiraa tule niin ei sitten kenestäkään...nyt sitten kai etsin oman paloni lajia kohtaan ;) Huomenna uudestaan!

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Ylpeyden arvoinen

Ei kommentteja:






Sen lisäksi, että omistaja valmistui toukokuun lopulla liiketalouden ammattilaiseksi, ollaan ehditty puuhailla koirien kanssa vaikka ja mitä - kirjoitustauosta huolimatta.

Sunnuntaina 19.5. käytiin ensimmäisissä pentunäyttelyissä, jotka järjestettiin meidän (toivottavasti tulevan...) agilityseuran toimesta täällä Seinäjoella. Päivälle oli luvattu kunnon kaatosadetta, mutta mittari huipentelikin 30°C täysin pilvettömältä taivaalta koko päivän. Onneksi kuumuudesta stressaaminen jäi toissijaiseksi, kun saatiin paikanpäällä seuraa Noora-kasvattajasta ja Mainio-veljestä. Sisarukset tulivat juttuun erinomaisesti ja Seela olikin illan aivan poikki painihetkistä! Tuomarina kehässä toimi suomalainen Tarja Löfman. Seelan kehäkäyttäytyminen oli normaalia rauhallisempaa kuumuuden takia, mutta liikkeisiin olin ihan tyytyväinen. Seisominen taas meni miten meni enkä takajalkojen asentoakaan ruvennut sen enempää hiomaan (vaikka olis ehkä saanut...). Seela sai veljensä tavoin KP:n ja oli loppuviimein ROP-pentu kivalla ja todenmukaisella arvostelulla. Seuraavan kerran juostaankin sitten junioriluokassa.

"Erinomainen tyyppi, selvä sukupuolileima, hyvä purenta, oikeat pään linjat, vielä kevyt kallo-osa, hyvä pigmentti, tyypilliset rungon mittasuhteet, vielä kevyt rintakehä, samoin eturinta saa vielä täyttyä, hyvin kulmautunut edestä, niukemmin takaa, liikkuu erinomaisella sivuaskeleella, hyvä ylälinja ja häntä, esiintyy edukseen, takana kaksoiskannukset"





2.6. kävästiin Seelan kanssa Sari Heinosen saalispalkkauskurssilla, johon kuului alustukseksi pieni teoriaosuus sekä varsinainen koirakkojen leikityshetki pienryhmissä. Sarilta saa kyllä huimasti kivoja vinkkejä  jo pelkästään kuuntelemalla. Muutamia tärkeimpiä huomioita, lähinnä omaan käyttäytymiseen viitaten, ajattelin listailla ylös:

 - Koira leikkii, ei omistaja! Oon itse turhan aktiivinen leikkitilanteessa (yleinen ongelma kuulemma terrierien ohjaajajilla...). On muistettava jättää pois turhat "riepottelut" ja vetämiset. Leikittäjä on koiralle vaan hyvä vastus.


- Turhat lelun palautuskäskyt unholaan! Seela palauttaa lelut mun luokse automaattisesti, mutta silti mun tapana on "kutsua" sitä luokse -yleensä taputtamalla käsiäni pariin kertaan. Turhaa vahvistan pentua yhdistämään asiat toisiinsa. 


- Leikin lopettaminen on osa onnistunutta leikkimistä! Koira ei saa koskaan lopettaa eikä sitä saa koskaan pyytää lopettamaan leikkimistä kesken vetämisen. Koiran pitää jäädä haluamaan lelua, mutta ei sillä varjolla, että sitä yritetään hyppiä taskusta pois. Lelu saa siis jäädä hyvillä mielin maahan "kuolleena" ja se noudetaan vasta koiran poistuessa - ei siis mahollisimman nopeesti työnnetä treeniliivin taskuun.


Kurssi oli omasta mielestäni onnistunut puolin kuin toisin. Seelan kaytöksestä olin positiivisesti yllättynyt - ei ollut moksiskaan puolikaaressa istuvista katselijoista, leikki ahneesti vieraan ihmisen kanssa ja oli muutenkin hyvässä vireessä molemmilla leikkikerroilla. Sari tykästyi pentuun välittömästi ja lähes ällistyi sen toimintakyvystä ikä huomioonottaen. Tuumasi lopuksi, että noin hyvän hermorakenteen omaavalla briardilla pääsen vielä kuuhun asti - kun vaan muistan oppimaani tarpeeksi hyödyntää ja leikkityyliä vahvistaa. Tästä on siis hyvä jatkaa. Kiitokset seurasta ja videoista Wilmalle! Videoita katsellessa huomasin edellämainitut "ongelmat" selkeästi... Videointia saisi siis harrastaa huomattavasti useammin!




Paimentamassakin ollaan ehditty jo käymään. Koirakoulu Fiilis järjesti 8.6. kertaluontoisen paimennuksen sytyttelypäivän aloitteleville koirakoille. Lähdettiin matkaan vailla sen suurempia odotuksia, lähinnä kokeilumielessä. Oltiin vuorossa viimeisenä, joten saatiin katsella rauhassa muiden paimenten vauhdikasta menoa. Seela käyttäytyi täsmälleen niin kuin osasin odottaa. Tuli aitaukseen rohkeasti ja epäilemättä, mutta aluksi kierrellessä aitausta ympäri, kehitteli itselleen heinien syönnistä sijaistoimintoa jännitykselleen. Pää säpsähti ylös aina lampaiden liikkuessa, osittain ehkä uteliaisuuttaankin. Ensimmäinen kierros menikin lähinnä lampaisiin tutustuessa. Alkuepäröinnit ei kuitenkaan pitkään kestänyt vaan vaihtuivat pian totaaliseen hämmennyksen sekaiseen innostumiseen. Seela alkoi pikkuhiljaa tajuta jutun juonen -lampaathan liikkuu kun niitä takapuolelta ajaa takaa! Välillä ajatus meni turhankin överiksi ja Seela saattoi tarttua kiinni lampaisiin. Loppua kohden meno jonkun verran rauhottui ja käyttöön otetulla kepillä sain helposti puututtua vääränlaiseen toimintaan. Pienen jännitysväsymyksen alaisena keksi helpottaa tehtäväänsä hajottomalla lauma ja jahdata yhtä lammasta kerrallaan... pöhkö! Seela on (kuulemma) oikeen kehityskelponen tapaus eikä se selvästikään yritä lampaita "tappaa" niinkuin monet muut isommat paimenkoirarodut. Seelalla on hirmusen hyvä muisti tekemänsä suhteen, joten luulen sen olevan seuravalla paimennuskerralla taas astetta viisaampi ja rauhallisempi. Oli hauska kuitenkin nähdä tuolta paimennusviettiä löytyvän -vaikka onneksi arjessa moista ei pahemmin ilmene. Ehdottomasti kokeiltava toistekin.



Koirakavereitakin ollaan ehditty käydä moikkailemassa. Jokunen viikko sitten käytiin Lindan luona, jossa Seela sai painella menemään 5kk vanhan huskypennun kanssa. Seela ja Lumia tuli juttuun yllättävän hyvin - molemmilla on tuommonen hieman rajumpi tyyli leikkiä... Myöhemmin seuraksi tuli loput Lindan koiralaumasta. kolme aikuista huskya ja nuori belggari. Seelaa alkuun vähän hirvitti sitä isommat koirat, mutta loppuvaiheessa ei olisi enään halunnut autoon tulla vaan yritti sulautua muiden joukkoon päästäkseen sisälle :P Lisäksi pentu on vetänyt pienet rallit 13 viikkoisen holskupennun kanssa ja yrittänyt lätkiä tassulla 7kk ikäistä havannankoiraa - pienten koirien kanssa leikkiminen ei ehkä ihan oo hallussa. Lisäksi farmarimessuilla tuli vastaan 14 viikkonen musta briardipentu, jota Seelan oli pakko päästä moikkaamaan! Oli niin ihana nähdä muitakin rodunedustajia (ja vielä pentu), jota ei täälläpäin meinaa oikeen olla. Vaikka urospentu huipentelikin melkeen jo Seelan lukemissa, Seela rakastui toiseen oitis. Vaikka toista hirvittikin rajut leikit...

Ja tähän loppuun vielä kokotietoa. Seelalla korkeutta kotimittauksen mukaan siis 60cm ja painoa vaivaset 21kg... Oivan kokoinen ja kevyt agilitykaveri siis kyseessä!