Sivut

perjantai 28. elokuuta 2015

Paluu tähän maailmaan

Pitkä blogitauko takana. Viikot vierii mahdottoman nopeasti ja tuntuu, että ne koostuu lähinnä työvuoroista ja levosta niiden välissä, yrittäen välillä ylläpitää hieman sosiaalisempaakin elämää. Pelkkä tietokoneen avaaminenkin on jäänyt minimiin ja sen välitykselle tulee lähinnä maksettua vain laskuja. Tai no, olihan mulla vasta pari viikkoa kesälomaa, mutta kotonaoloaikakin jäi hyvin vähille kun ajeltua tuli milloin minnekin. Blogiin kirjoittelu ei rehellisesti ole jaksanut hetkeen kiinnostaa eikä muidenkaan blogeja ole tullut lueskeltua kovinkaan ahkerasti muutamaan kuukauteen. Kiinnostus on kohdistunut ihan muualle. Nyt vähitellen oon totuttanut itteäni takaisin tähänkin maailmaan. 

Viime aikojen treeniohjelmaan on kuulunut lähinnä agilitya ja taidettiin me joissain epiksissäkin piipahtaa alkusyksystä. Muutoin ollaan kierretty vähän siellä sun täällä ja Seela on saanut itelleen uuden leikkikaverinkin, kun miehelle muutti tämmönen lappalaisverinen pikkuriiviö, jota Mortiksi kutsutaan.



Agility tosissaan alkaa näyttää hyvältä. Seela on edelleen kentällä kovin kuuliainen, herkkä ohjaukselle ja vauhdikas, mutta osaa säilyttää humoristisuuden puuhissaan. Sen kanssa on ilo treenailla ja osaan kyllä arvostaa sen hyviä ominaisuuksia niin arjessa kuin harrastuksissa. Sitä kuvaillaan useimmiten varmaksi, hyväpäiseksi ja sellainenhan se aina on ollut. Tekee täsmälleen niin hyvin kuin ohjataan. Treenikaveritkin ääneen ovat ihmetelleet, miksi ihmeessä jännitän omia kisasuorituksia, kun käsissä on tommonen koira josta ei tarvi olla lainkaan huolissaan. Nyt vaan pitäis saada itelleenkin vauhtia sinne kentälle ja lopettaa se sipsuttelu, niin voisi loppusyksylle vaikka katsella virallisia startteja... Ratatyöskentely on erittäin mallikasta. Yksittäisistä esteistä keinu ja kepit on hiomista vailla "valmiinpuoleisia". Keinun kanssa on ollut jonkinverran enempi työstämistä, kun Seela on jokseenkin kammoksunut alastuloa parin rajumman lentokeinun jäljiltä. Vähemmästäkin. Ollaan otettu pieni aikatauko, joka nyt näyttää tuottavan tulosta. Epäröintiä ei ole lainkaan havaittavissa keinulle menossa, mutta monesti pari ensimmäistä toistoa vähän jänskättää. Allaolevalta videolta kuitenkin selkeästi huomaa sen fiiliksen, kun toinen rohkasee itsensä ja jännitys laukeaa samantien kun keinu painuu maahan. Seela on semmonen koira, joka luottaa itseensä, jos joku muukin siihen luottaa. Hyviä toistoja alle, jonka jälkeen vielä varioidaan niin luulempa että hyvältä näyttää! Kepeillä lähinnä kaivataan varmuutta eri kulmista sekä ääniavun vähentämistä. Huomasin viime kerralla, että Seela turvautuu liian paljon omiin "kepit, kepit" - hokemisiin. Se hätiköi samantien, kun äänirytmi sekoaa. Nyt siis äänetöntä ohjaamista ja rohkeaa keppien käyttöä radalla. Hyvä siitä tulee!



Kuvista kiitos © Sami Ritoniemi




Tokokausikin ollaan saatu alkuun. Ensimmäiset LATO:n kimppatreenit käytettiin uusien liikkeiden läpikäyntiin sen enempää ongelmakohtiin puuttumatta. Ja kyllähän Seela osaa. Mä en käsitä mikä siinä seuraamisessa on mukamas niin pirun hankalaa, mutta sen luonnistuessa oltaisiin ihan koevalmiita alokasluokkaan. Loppuvuodelle voisi siis ihan itseään kiusatakseen katsella kokeita, tai viimeistään alkuvuodelle. Eikä ylemmät luokatkaan ole kuin liikkeiden harjoittelua vailla, heh. Pelkät agilityepiksetkin saa jännityskäyrän huippuunsa... ääh, kisaaminen ei sovi mulle yhtään :D

3 kommenttia:

  1. Mä niin tiedän tuon jännityksen.. Se on hirveetä! :D Viime sunnuntain rallykisoissakin olin ihan hemmetin jännittyny radalle mennessä ja koirahan aisti sen ja heti ekalla tehtäväkyltillä alko rauhotella kattelemalla muualle vaikka ois maahan pitäny mennä :D Onneks sain pidettyy hermot kasassa ja saatiin kuin saatiinkin onnistunu suoritus :') Kisaamaan oppii kuulemma vaan kisaamalla.. Dääm, mä niin toivoin et siihe ois joku muu systeemi olemas...
    Meidän pitäs saada kepit kuntoon - meillä on edelleen verkot niissä.. Ollaan ny kyllä oltu vähän laiskojakin keppien kanssa.. Pitäs ottaa itteensä niskasta kiinni niiden suhteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! :D On se kumma kun pitää itteään kisaamalla kiusata... Ja kyllä mäkin luotan siihen, että ehkä joskus vielä tää jännitys hälvenee. Ja kun oikeesti sitä jännitettävää ei olis, kun koira tekee aina parhaansa mukaan ja jos ei osaa niin se lienee ainoostaan koulutuskysymys, heh :D Ja hei onnea teille ekasta hyväksytystä tuloksesta rallyssa! Ja tsemppiä treeneihin :)

      Poista
    2. Sepä :D Kiitos, ehkä me seuraavan kerran yritetään päästä kisaamaan sjoelle marraskuun kisoihin.. :D lokakuussa oleviin ei päästä, koska oon samana päivänä menossa Dankerin luennolle..

      Poista