Huhtikuussa rupesin mielenkiinnosta katselemaan tulevan kevään ja kesän näytelmiä. Turkkihan nyt ei vielä ihan parhaassa kuosissa ole, mutta silti tuli tarve lähteä kokeilemaan onneaan ja katsomaan mitä siitä tällä hetkellä sanotaan. Mietin sitten hetken aikaa Tuurin kr-näyttelyn ja Keuruun ryhmiksen välillä, joista jälkimmäiseen loppuviimein päädyin.
Jossain kohti alkoi jo uskokin loppumaan, kun Seelan harjausurakka kesti valehtelematta kymmenisen tuntia useammalle päivälle jaoteltuna. Ja päälle oli vielä pestäväkin tuo metsissä ja ojissa rypemistä rakastava takkutukka. Eiköhän se myös kaiken kukkuraksi aloitellut juoksunsakin näyttelyiden päälle. Vaikka täytyy kyllä todeta, ettei päätä huimaa tuo sen 14kk juoksuväli... Keuruu oli valtavan kaunis paikka ja koko näyttelyalueena toiminut liikuntapuisto oli erityisen siisti ja viihtyisä. Meidän kehä oli nurmialueella ja vähän etukäteen jännitin mitä siitä tulee. Kun nurmialustalla ei koskaan ennen ole kehäilty. Liekö osasyynä oma rentous, juoksut vai mikä, Seela edusti liikepuolella paremmin kuin koskaan ennen. Se kun nyt ei oo yleensä mikään hillityin kehäkäytökseltään... Tyypilliseen tapaansa rakasti miestuomaria ja sitä rataa. Tuomarina meillä oli Paavo Mattila, josta tykkäsin kyllä kovasti. Ääneen totesi miksi arvostelee tällä kertaa näin, mikä on hyvää ja mitä toivoisi enempi. Ja arvostelu oli kyllä ihan näköinen.
Seela on todella tasapainoisesti rakentunut, mutta kauttaaltaan (ainakin vielä) kovin kapeassa kunnossa. Siropiirteinen se nyt on muutoinkin eikä mistään ihan vankkaluustoisimmasta päästä. Pään ilmeestä tykkään itse kovin ja tähän mennessä ovat tykänneet tuomaritkin. Sivuliikkeet on valtavan kauniit, mutta hieman löysähköihin etuaskeliin kyllä samaistun. Toki näin juoksujen aikaan sen liikehdintä on vähän semmosta löysempää ja letkeempää noin muutenkin. Karva saa koko aika väriä itseensä enempi ja enempi, takaosa tosin on vielä hyvinkin vaalea päältä. Karva melko pehmeää. Ja hyvistä käytösmaininnoista olen aina erityisen mielissäni. Erinomaista ei kuulemma tällä kertaa tuon "vankkuuden" puuttumisen myötä. Ei haittaa meitä. Hyvä päivä ja hyvää fiilistä vahvisti vielä loistava kesäsää. Ja oli muuten hyvin ja selkeästi järjestetty näyttely tämmöselle, joka ei näyttelyistä hirvittävästi mitään tiedä... :D Alla lopputulos ja arvostelu.
Niin ja pisti naurattamaan. Häkkinaapuristossa oli toisen rodun edustajia ja vuoroamme odotellessa ja Seelan sählätessä tyypilliseen tapaansa, takaa kuului vaan et onko toi semmonen pomppiva juustokoira :D "Hei kuule, eikös se Brie-juusto sieltä samasta paikasta tuu?"...
Jossain kohti alkoi jo uskokin loppumaan, kun Seelan harjausurakka kesti valehtelematta kymmenisen tuntia useammalle päivälle jaoteltuna. Ja päälle oli vielä pestäväkin tuo metsissä ja ojissa rypemistä rakastava takkutukka. Eiköhän se myös kaiken kukkuraksi aloitellut juoksunsakin näyttelyiden päälle. Vaikka täytyy kyllä todeta, ettei päätä huimaa tuo sen 14kk juoksuväli... Keuruu oli valtavan kaunis paikka ja koko näyttelyalueena toiminut liikuntapuisto oli erityisen siisti ja viihtyisä. Meidän kehä oli nurmialueella ja vähän etukäteen jännitin mitä siitä tulee. Kun nurmialustalla ei koskaan ennen ole kehäilty. Liekö osasyynä oma rentous, juoksut vai mikä, Seela edusti liikepuolella paremmin kuin koskaan ennen. Se kun nyt ei oo yleensä mikään hillityin kehäkäytökseltään... Tyypilliseen tapaansa rakasti miestuomaria ja sitä rataa. Tuomarina meillä oli Paavo Mattila, josta tykkäsin kyllä kovasti. Ääneen totesi miksi arvostelee tällä kertaa näin, mikä on hyvää ja mitä toivoisi enempi. Ja arvostelu oli kyllä ihan näköinen.
Seela on todella tasapainoisesti rakentunut, mutta kauttaaltaan (ainakin vielä) kovin kapeassa kunnossa. Siropiirteinen se nyt on muutoinkin eikä mistään ihan vankkaluustoisimmasta päästä. Pään ilmeestä tykkään itse kovin ja tähän mennessä ovat tykänneet tuomaritkin. Sivuliikkeet on valtavan kauniit, mutta hieman löysähköihin etuaskeliin kyllä samaistun. Toki näin juoksujen aikaan sen liikehdintä on vähän semmosta löysempää ja letkeempää noin muutenkin. Karva saa koko aika väriä itseensä enempi ja enempi, takaosa tosin on vielä hyvinkin vaalea päältä. Karva melko pehmeää. Ja hyvistä käytösmaininnoista olen aina erityisen mielissäni. Erinomaista ei kuulemma tällä kertaa tuon "vankkuuden" puuttumisen myötä. Ei haittaa meitä. Hyvä päivä ja hyvää fiilistä vahvisti vielä loistava kesäsää. Ja oli muuten hyvin ja selkeästi järjestetty näyttely tämmöselle, joka ei näyttelyistä hirvittävästi mitään tiedä... :D Alla lopputulos ja arvostelu.
AVO EH AVK1
"Mittasuhteiltaan hyvä narttu, joka saisi olla kauttaaltaan vankempi. Kaunis ilmeinen pää. Hyvä kaula. Kyynärpäissä hieman löysyyttä. Hyvä ylälinja. Karva ei aivan parhaimmillaan. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös." ♥
Niin ja pisti naurattamaan. Häkkinaapuristossa oli toisen rodun edustajia ja vuoroamme odotellessa ja Seelan sählätessä tyypilliseen tapaansa, takaa kuului vaan et onko toi semmonen pomppiva juustokoira :D "Hei kuule, eikös se Brie-juusto sieltä samasta paikasta tuu?"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti