Sivut

torstai 31. heinäkuuta 2014

Haukkuva hakukoira?

Kuka ihan oikeasti herää sunnuntaiaamuna 6.30 hakutreeneihin?! Me herättiin. Hakuiltiin ennen pahimpia helteitä Heikantiellä, Lapualla. Jopa toinen kerta tälle kesälle omassa porukassa. Kuumuus ja oma vuorotyö rajoittaa nyt melkoisesti harrastamista. Uintireissujakin täytyy yrittää sovitella johonkin väliin.

Seela oli mukana merkkaamassa alueen. Se oli treenissään paljon paremmin kartalla, kun ympäristö oli jo kertaalleen tsekattu läpi. Ensimmäinen maalimies kuljetettiin paikoilleen yhdessä 50 metrin syvyyteen ja kymmenkunta eteenpäin. Palattiin sama reitti takaisin ja lähetin pistolle maalimiehen kohdasta. Samanlainen harjoitus kuin leirillä. Sillä erolla, että Seela jäi nyt ihan tosissaan haluamaan maalimiehen luo. Seela irtosi hienosti ja hyvällä vauhdilla viiteenkymppiin asti. Toinen pisto oli tuttu ja turvallinen - haamu. Lyhyt näyttäytyminen ja lähetys. Tosi hyvä. Kolmannella (ja samalla viimeisellä) pistolla oli myös haamu, jonka näyttäytymisen jälkeen heitettiin lyhyt lenkki ja sitten lähetys. Kaikki kolme pistoa oli erittäin suoria ja oikein onnistuneita löytöjä. Viihtyi nyt tosi hyvin maalimiesten luona ja käyttäytyi asiallisesti. Se tarjosi ukoilla jopa automaattisesti maahanmenoa. Hyvä Seela! Tästä on taas hyvä kehitellä eteenpäin. Koko hakualue oli yhtä mustikka-apajaa - ei käynyt olo tylsäksi piilolla odotellessa. Seela veti mustikoita suoraan puskasta tyypilliseen tapaansa. Ei toki onneksi treenin aikana...

En tiedä millaisia briardeja etelä-pohjalaiset ovat ennen nähneet, mutta aina uudessa porukassa on joku, joka ihmettelee Seelan vauhtia, toimintakykyä tai luonnetta yleisesti. Tai kummastelee muuten vain, että "onko niitä briardeja oikeesti tommosiakin?". Lyhyehkön rotuhistoriani aikana olen tullut siihen tulokseen, että kyllä niitä pitäisi olla. Seelassa on sopivassa määrin eloisuutta, vilkkautta ja temperamenttiä ja arjessa se on äärettömän helppo. Lisäksi sen ketteryys ja terve rakenne mahdollistaa pidempiaikaisen liikkumisen raskaammassakin maastossa. Se on helposti ohjattavissa ja uskollinen, eikä se juurikaan pelkää mitään, vaikkei rohkein koira olekaan. Sellainen koira, jonka kanssa on erittäin helppo elää ja miellyttävä harrastaa. Rotumääritelmän ja historian pohjalta ainakin tunnen sen olevan pitkälle rodunomainen. Aikoinaan kun omaa pentua etsiskelin, olin valmistautunut paljon pahempaan. Itse olen Seelaan kovin tyytyväinen ja se sopii omiin (vielä hieman taidottomiin) käsiini erittäin hyvin. Siihen voi aina luottaa - se tekee parhaansa aina niin hyvin kuin siihen tilanteeseen sen on mahdollista.

Ilmaisuharjoituksia ollaan otettu kotipihalla ihan vasta muutamia. Tavoitteita tuon haun kanssa kuitenkin on, joten täytynee kai pikkuhiljaa lisäillä vaikeusasteita. Olen ajatellut nyt kuitenkin lähteä haukulla liikkeelle. Seela on viihtynyt tosi hyvin maalimiesten luona ja uskon, että siitä olisi myös haukkuvaksi. Ihan kantava äänikin sillä on, vaikkei kovinkaan kumea. Jos tuo ei toimi niin sitten lähdetään työstämään sitä rullaa. Toisaalta Seela rakastaa juoksemista yli kaiken - mutta ei luonnostaan mielellään nouda asioita, josta tuon rullan kanssa tulisi varmasti suurin ongelma. Vaikka onneksi vielä jokunen matka ilmaisun yhdistämiselle on. Yritän saada ensiksi tuon haukun aloittamisen ja rytmin "maalla" kuntoon. Mikään kiirus ei taaskaan ole! Viimeisen kuukauden aikana usko-toivo-rakkaus suhde Seelan kanssa on jotenkin syventynyt. Se on niin pätevä, että siitä on vaikka mihin. Ja tämänkös takia meidän treenimotivaatio on huipuissaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti