Sivut

torstai 10. elokuuta 2017

Monta tunnetta mahtuu yhteen kesään

Loman viimeisiä päiviä viedään. Täällä Alajärvellä ei monenakaan päivänä olla auringolla juhlittu, mutta se ei oo menemistä haitannut. Mukavaa, kun on vaan aikaa tehdä kaikkea mitä ei työn ja työmatkan takia pysty normaalisti toteuttamaan. 

On käyty pitkästä aikaa mm. verestelemässä taitoja hevosen selässä, oltu muuttoapuna, laitettu piha ja koira-aitaus viimesen päälle kuntoon, reissattu, kyläilty, shoppailtu, grillailtu uudella grillillä, vietetty miniloma ruotsissa ja käyty heittelemässä viereinen frisbeegolf-rata läpi... Maanantai-illat on kulunut tiiviisti agilitykentällä, kun omien treenien ohella koulutan Lakkella nyt kolmatta kurssia. Ryhmäläiset on kovin taitavia ja syy siihen miksi omakin motivaatio pysyy huipussaan. 

Kesään on mahtunut murhettakin. 

Meidän mummokoira Sani nukkui pois kesäkuussa. Sydämen vajaatoiminta vei veronsa ja kunto heikkeni siihen pisteeseen, ettei ollut enää mitään oikeampaa vaihtoehtoa. Sani asui viimeisen vuoden äidin luona "saaressa" veneilykaverina enkä olisi sille enää parempaa kotia osannut toivoakaan. Ja väitän, että tuota koiraa jäädään kaipaamaan.

Sani6
"Heihei maailman suloisin huiskuhäntä ja syö paljon hyvää ruokaa siellä jossain. Kiitos kun olit kokemassa yhdessä yli puolet mun tähänastisesta elämästä iloineen ja suruineen. Mulla tulee kamala ikävä. Sani 5.8.2004-6.6.2017"

Keväämmällä toinen kissoista alkoi voida heikommin ja kun tilanne ei lähtenyt parempaan päin, lähdin käymään eläinlääkärin luona. Sydän löi kuunnellessa erityisen raskaasti ja kissa oli laihtunut valtavan pieneksi aivan lyhyessä ajassa. Päätettiin ottaa verikoe, silläkin uhalla, ettei syytä löydy. Niin siinä sitten kävi, että syytä ei ehditty selvittää, vaan kissa menehtyi syliin kesken verikokeen. Ensimmäistä kertaa kyseisen eläinlääkärin uralla. Kaikki stressi oli heikkoon kuntoon nähden liikaa ja epäilyksenä pitkälle edennyt keuhkokasvain. 

Ja jottei liian hyvin menisi, tuli eilen tieto, että meidän muorilan Hessu-koira oli nukkunut pois. Hessukin alkoi mennä hiljalleen huonompaan kuntoon eikä sydän enää jaksanut vaan iltaulkoilu jäi viimeiseksi. Lähes kymmenen yhteistä vuotta se sai toimia muorin parhaana kaverina ja ilostutti meidän monen muunkin elämää.

Kovia paikkoja joka kerta kaikki luopumiset, kun jokainen jättää jälkensä olemalla osa elämää ja omaa kasvutarinaa.



Photobucket kadotti vanhoista teksteistä kuvat, mutta hoidan ne kuntoon parhaani mukaan, kunhan jaksan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti