Sivut

torstai 1. tammikuuta 2015

Hyvää Uutta Vuotta 2015!





Täit on kaikonneet ja viikon kestäneestä kennelyskästä päästiin eroon. Kuukauden verran, karanteeniajan huomioiden, jouduttiin viettämään kaikkiaan pakkolomaa. Töissä onkin onneksi tällä välin ollut kiireistä ja paljon uusien asioiden opettelua ylenemisen myötä, eli tauko ehkä tulikin ihan kivaan väliin. Tämä vuosi olkoon kuitenkin hieman onnekkaampi treenikertojen osalta.

Mutta mitä meille nyt siis loppuvuoden osalta kuuluukaan? 

Aksatreeneissä ei ehditty kovin montaa kertaa enään käydä. Onneksi alkeisryhmien kouluttajat järkkäsivät meille möllikoirakoille ylimääräiset ratatreenit. Harjoituksena meillä toimi Hilpin 1lk:n rata pienillä muutoksilla, eli kepit jätettiin kokonaan pois. Käytössä oli koko halli ja tarkoitus oli luoda koirille kisanomainen tilanne tuomarin, pillin ja katsojien merkeissä. Seela oli superhienossa mielentilassa kentällä ja ekan radan teki muistaakseni nollana. Ja hieno vauhtikin sillä oli - ja nautti kun sai kunnolla irrotella pitkillä suorilla! Rata löytyy tämän linkin takaa. Seela sopii kyllä omaan käteeni erittäin hyvin agilitykentällä, se on sopivan herkkä ohjaamiselleni, oivaltaa asioita ja kuuntelee. Siitä sai olla kyllä kovin ylpeä! Seela sai myös paikan Niina Leinosen kuukausitreeniryhmästä seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Treeneissä käydään läpi erityisesti ohjaustekniikoita ja radanlukua - kovin innolla jo odotellaan mitä tuleman pitää.

Temppuilua ollaan harrastettu myös jonkin verran tylsinä hetkinä - monesti ihan vain Seelan aloitteesta. Se on kyllä sirkuskoira henkeen ja vereen, siitä tulisi kyllä huippu-kaveri koiratanssiin! Uusimpana juttuna on peruuttaminen sekä takajalkojen nostelu erikorkuisille alustoille (ja tämän ajattelin yhdistää lumien sulattua ulkona puihin... :P). Jalkojen välissä pujottelut, pyörimiset ja kierimiset jo sujuukin mallikkaasti. Temppujen opettaminen on näin älykkäälle koiralle hurjan kivaa ja joskus huomaan kokeilevani sen kanssa mitä ihmeellisimpiä juttuja. Täytyykin joskus ottaa näitä videolle :)

Ennen joulua käytiin taas Vaasassa Annan huollettavana (6vk:n hoitoväli) ja sitä samaa löydettiin jälleen kerran - jumissa oleva vasen puoli. Tokokoiralla yleensä on enemmän jumeja oikealla puolen, joten ollaan aina mietitty miten tuo vasen puoli jumiutuu herkemmin, muttei mitään ihmeellistä syytä olla keksitty vieläkään. Lisäksi kyljet oli tosi kipeät, joka hyvin suurella todennäköisyydellä johtui kennelyskästä ja sen tuomasta rasituksesta koko kehoon. Ihmekään siis, kun Seela on niin huonosti yskän jälkeen venytellyt. Raukka. Kaikki saatiin hoidettua onneksi taas kuntoon. Helmikuussa on seuraavat ajat niin hieronnalle kuin osteopaatillekin.

Täiden jälkeen Sani alkoi järsimään oikeaa etutassuaan. Tutkiskelujen jälkeen varpaiden välissä näytti olevan jälleen kerran mätäpaise, jota varten jouduttiin hakemaan 15 päivän antibioottikuurin ja muita hoito-ohjeita. Tuo on kovin hankalassa kohtaa, kun hiertää kahden varpaan välissä kävellessä - ja siksi varmaan onkin häirinnyt sitä viimekertaista enemmän. Seela oli ollut ihan super-järkyttynyt, kun Sani oli tullut lääkärireissultaan kotiin, tötterö päässä...


Jos treenailut itsessään jäivät vähälle niin Seelan sosiaalisesta elämästä olen yrittänyt vähän pitää huolta. Aamupäivän olin kökkimässä LAGU:n itsenäisyyspäivän kisoissa ja vuoron loputtua hain Seelan kotoa ja käytiin hallilla pieni hetki viettämässä sosiaalista elämää ihmisten ja koirien keskellä. Joulun alla puolestaan käytiin pitkästä aikaa vanhalla työpaikalla, eläinkaupassa, ihmisiä moikkailemassa ja valitsemassa jouluherkkuja. Tuttu paikka - siellä se nimittäin on viettänyt pennusta asti monia tunteja testailemalla erilaisia leluja, maistelemalla erilaisia herkkuja, tapaamalla erilaisia koiria ja ihmisiä, yrittänyt päästä uuteen kotiin liimaamalla itseensä hintalappuja ja nukkunut keskellä lattiaa huolehtimatta suuresta ihmisvilinästä. Se muistetaan kovin tasapainoisena ja hurmaavana pentuna. Alapuolella oleva vasemmanpuoleinen kuva on otettu ikkunalaudalta, jossa aikoinaan istuskellessani lueskelin kuumeisesti sähköpostiviestejä kasvattajalta, pohdiskelin narttupentujen välillä ja lopulta sain tietää jopa pentuni virallisen nimen. Pari viikkoa myöhemmin istuttiinkin siinä yhdessä pentu-Seelan kanssa 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti