Sivut

perjantai 8. elokuuta 2014

Riardi oppii, osaa ja onnistuu!

Vasemmalla puolella Jurvan supermöllirata ja oikealla alkeiskurssin treenirata.

Agilitykurssi nro 2 starttasi eilen käyntiin. Koko heinäkuu on lomailtu aksajutuista ja vasta tiistaina käytiin palauttelemassa mieleen jo opittuja asioita. Yhdistettiin hupi pieneen kisatunnelmaan ja ajeltiin Jurvaan SUKK:n agiepiksiin A:n ja Vili-sheltin kanssa. Lähinnä halusin oppia uutta koirastani ja katsoa vaikuttaako normaalia suurempi ihmismäärä, vieras ulkokenttä esteineen ja vieressä pauhaava musiikkijuhla sen työskentelyyn. Kun kaiken kukkuraksi ympärillä häärii vielä jännittynyt ohjaaja. Ei vaikuttanut. 

Osallistuttiin helpoimpaan eli supermölliluokkaan kahdeksan muun koirakon kanssa. Rata oli teoriassa ihan järjettömän helppo. Käytännössä pitkällä suoralla tuli helposti kieltoja ellei eteenmenoja/irtoamisia oltu sen enempää harjoitetu. Moni koira jäi pitkällä suoralla odottelemaan ohjaajaansa ja missasi putken jälkeen olleen hypyn. Tosikko-Seela suoritti radan 14,95 sekunnissa (av -25,05s), nollatuloksella lelupalkinnon kiilto silmissä. Ja niinhän se loppuviimein sen lelunsa ansaitsi, kun päihitti kaikki muut sijoittuen yhdeksän koiran joukosta ensimmäiseksi. Ja sai vielä puruluun ja puolikkaan makkarankin lisukkeeksi - ei hullummin! Oma ohjaukseni oli aika kamalaa katsottavaa. Unohdin luottaa Seelaan ja kutosesteellä meinasin ihan totaalisesti jäätyä juostessani liian lähelle putkea. Kai nämäkin ohjaustaidot kokemuksen myötä karttuu... Naureskelin vielä jälkeenpäin, kuinka meidän ilmottautumistietoihin oli Seelan roduksi kirjoitettu "riardi" - tuollein se kai pohjalaisittain sitten äännetään.

Tämän päivän aksakurssilla puolestaan treenailtiin vähän jo pidempää rataa. Tällä kertaa tavoitteena oli a) luottaa Seelaan erityisesti putkilla b) ohjata tarkasti. Rata sisälti yhden takaakierron, takaaleikkauksen ja pakkovalssin. Näppäriä käännöksiä saatiin aikaan. Putkelle lähettämiset onnistui kiitettävän matkan päästä, jolloin sain lisäaikaa omille ohjauskuvioilleni. Seela lukee omaa ohjaustani todella tarkasti ja on sen verran vauhdikaskin, että ohjaamiseen täytyy ihan oikeasti panostaa. Ensimmäistä kertaa kaikki rimat oli nostettu 50cm ja ainoastaan yhden riman se sai lopussa tulemaan alas. Seela on kyllä viime kuukausien aikana osoittanut olevansa erityisen pätevä lajissa kuin lajissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti