Hei me doboillaan!

Yksi tämän vuoden tavoitteistahan oli keksiä "kaikkea uutta ja hauskaa tekemistä arkea piristämään". Tällä kertaa ajateltiin kunnostautua meille entuudestaan vieraan ja hieman erilaisen lajin parissa. Olin nimittäin varaillut paikan dobon tutustumiskurssilta. Dobo koostuu niin koiran, omistajan kuin molempien yhtäaikaisista lihasharjoitteista. Harjoitukset parantavat erityisesti koiran syviä lihaksia ja kehonhallintaa, keskittymiskykyä sekä suhdetta omistajaansa. Seelakin otti jopa pienet torkut kotiin tullessa, uskokaa tai älkää. 


Päivä aloitettiin lyhyehköllä luennolla, jonka jälkeen meidät pistettiin vartin juoksulenkille. Lenkkeilyn jälkeen aloittelimme lämmittelyliikkeillä, jotka olivatkin meille entuudestaan tuttuja; jalkojen välistä pujottelua, molempiin suuntiin pyömisiä jne. Ensimmäiseksi testattiin taitojamme tasapainotyynyn päällä - ja pakko myöntää, että omistajan tasapaino on päässyt selvästi heikentymään taitoluisteluvuosien jälkeen (jäällekään en muuten tänä talvena kertaakaan ehtinyt!). Omistajan tasapainotellessa koiran tehtävänä oli kiertää tyynyä ympäri kumpaankin suuntaan vuorotellen. Koiran harjoituksissa puolestaan ensin painoteltiin etutassuilla ja sen jälkeen takatassuilla. Pentuajan "vatitreenit" oli selvästi muistissa ja Seela hakeutui heti hyvin tyynyn päälle. Takapää puolestaan oli huomattavasti vaikeampi saada paikoilleen, mutta onnistuttiin silti. Tämän jälkeen saimme jokainen omat dobopallot käyttöön ja lähdimme hiljalleen tutustuttamaan koiria palloihin. Pallo ei hirvittänyt Seelaa millään tavalla, eikä onneksi kiihdyttänytkään. Tarmokkaasti oli tulossa päälle heti alusta alkaen (Seelalla on kyllä aina ollut kova luotto itseäni kohtaan asiassa kuin asiassa). Pari ensimmäistä kertaa jouduin takapäästä avittamaan, kun ei millään muka osannut kiivetä. Seuraavilla kerroilla tultiinkin jo itse hypäten. Ja muutaman toiston jälkeen sen kanssa treenattiin istu-maahan vaihtoja ja loppujenlopuksi seisominenkaan pallon päällä ei ollut mikään ongelma. Kokeiltiin seisomisen yhteydessä tassun antamista ja vastakkaisten jalkojen nostamista ylös. Ja voi sitä keskittymisen määrää! Seela on aina ollut parhaimmillaan silloin, kun se saa itse oivaltaa. Ja tässä lajissa oivaltaminen on enemmän kuin toivottavaa. Meillä oli niin valtavan kivaa! Ainut asia mitä se ei sisäistänyt oli pallon pyörittäminen etutassuilla. Seela otti aina vaan vauhtia ja liukui mahallaan pallon päällä toiselle puolen... Voi kun joskus raaskisin ostaa oman dobopallon. Etelä-Pohjanmaalla on tästä lajista totaalisesti innostuttu ja pariin muuhunkin doboilleeseen briardiin olen jo törmännyt. Rohkeasti siis kokeilemaan, jos mahdollista!

Käytiin pari viikkoa taaksepäin katsomassa tulevaa maasto -ja ratajuoksutähteä. Pihla (Flightmaster Unique Haze) on rodultaan cirneco dell'etna ja muutti juuri serkkuni luokse sijoitukseen, kääpiöpinseripoikien seuraksi. Veikeä ja reipas kaveri! Seela ei vielä tällä kertaa päässyt mukaan - sen verran kauhistuttaa ajatus noin pienestä pennusta ja innokkaasta juniorista yhtäaikaa. Eikä me haluta Pihlaa ihan vielä traumatisoida. Seelasta on iän myötä tullut entistäkin tarkempi ruuastaan, joten lienee parasta pitää joukon keskellä syötävät piilossa. Vaikka tuskin kuuden koiran laumassa muiltakaan erimielisyyksiltä vältytään yhteisillä muorilareissuilla. Pakko oli ottaa kamera matkaan mukaan ja jokunen kuva jäi talteen pieneltä ulkoilureissulta, vaikkei Pihlaa (tai ketään muutakaan) kauaa viileä ja märkä sää innostanut.