Loppuvuoden tokotilanne

Tokoiltu me ollaan ainakin ahkerasti, jos ei muuta! Meillä tosiaan on vuoden ryhmäpaikka IKKJ:n Kokeisiin tähtäävien -ryhmästä ja treenattua tulee ohjatusti vähintään kerran viikkoon ja ongelmia puidaan syvällisemmin kuukausittaisissa koulutuspäivissä. Lisäksi tasonsa voi käydä katsastamassa kuukausittain järjestettävissä koetreeneissä. Kehittelin siis pienimuotoisen katsauksen tokotilanteeseen loppuvuoden osalta. Pakko myöntää, että ilman tätä ryhmäpaikkaa olisin tuskin koskaan innostunut näin paljoa tokoilusta tai tottiksesta! Syyskuisesta briardien pk-tottisleiristä lähtien on tuntunut olevan hirvittävä treeni-into päällä ja Seelan kanssa oikeestaan onkin ihan kiva kehitellä uusia tekniikoita, treenata erilaisissa paikoissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Tiedon kerääminen näkemällä ja kokemalla onkin kullanarvoista, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen oma harrastuskaveri.

Luoksepäästävyys
Joskus tämä oli liikkeistä haastavin, vaan ei taida olla enään. Seela pysyy hyvin paikoillaan neljä tassua maassa(!), vaikka ihmiset tuppaavat edelleen olemaan sille vastustamattomia.

Paikkamakuu
Toisinaan Seela on kuusihenkisen paikkamakuuporukan ainut täydellisen suorituksen tekevä ja toisinaan ei malta pysyä maassa yhtään. Osaa se silti hienosti käyttäytyä vaikkei paikalla pysyisikään. Ei siis käy naapureita härkkimässä tai aiheuta muutenkaan hämminkiä. Tällä hetkellä ollaan palattu tiheämpään palkkailuun ja melko lyhyisiin etäisyyksiin. Mutta myönnettävä on, ettei me tätä olla pahemmin treenailtu ohjattujen ulkopuolella. Vahva luotto kuitenkin onnistumiseen!

Seuraaminen 
Vielä syksyllä meillä oli seuruussa kaksi eri käskyä perusasennolle ja seuruulle kunnes en nähnyt siinä mitään hyötyä. Vaikka monimutkainen tapaus Seela onkin, joskus yksinkertaistetut jutut helpottaa huomattavasti tekemistä. Käännöksiä tai muutakaan voimakasta takapään käyttöä ei erityisemmin olla nyt työstetty lanteen luiskahtaneiden nikamien takia (osteopaatin jälkeen uskalletaan taas enemmän). Perusasentoon hakeutuu innolla ja seuruuta ollaan tiivistetty muutamiin ytimekkäisiin askeliin. Hieman edistämistä ja pomppimista on viimeisimmissä treeneissä havaittu ja niihin kiinnitetään jatkossa huomiota. Selkeää edistymistä ja tekemisenhalua jatkuvasti havaittavissa.

Jäävät liikkeet 
Jääviä ei olla varsinaisesti seuruusta otettu kertaakaan (koska seuruu ei mielestäni ole vielä siinä kunnossa, että uskaltaisin sotkea sitä moisilla). Paikkamakuun yhteydessä kerran havahduin siihen, etteihän Seela osaa mennä maahan sivulta/perusasennosta, eihän sen kanssa ole sitä koskaan erikseen työstettykään. Ja näin sitäkin työstettiin taas yksi treenituokio. Eiköhän kohtapuoliin aleta enempi kasailla tätä(kin) liikettä kokoon.

Luoksetulo
Varsinainen luoksetulo on tähän asti ollut vauhdikas ja innokas, kaikkea sitä mitä olen halunnutkin ylläpitää. Eteentuloa ollaan työstetty erillään ja senkin osalta on koettu huomattavia edistymisiä, varsinkin nyt kun otettiin harjotukset osaksi aamurutiineja. Keittiötreenit ♥ Pitkän aikaa treenailtiin pelkkää ”vastakkaista läheisyyttä” ja nyt vaatimuksia on hieman lisäilty. Perusasentoon siirtymisiä ollaan otettu vasta muutamia. Juoksemista rakastava tapauksena tämä liike taitaa kuulua Seelan lemppareihin!

Hyppy
Hypyn tehotreenaminen on ollut nyt tauolla tuon selän takia eikä sen osalta olla vielä kovinkaan valmiita (jos nyt missään...). Namialustaa ollaan vähitellen häivytetty, mutta jatkoa täytynee vielä kehitellä. Hyppääminen ei sinänsä ole Seelalle ongelma, muttei tunnu siitä riittävää hyötyäkään tällä hetkellä löytävän.

Nouto
Nouto ollaan alotettu ihan pohjalta naksuttimen kanssa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Seela pitää mielekkäästi kapulaa muutamia sekunteja, välillä pidempiä pätkiä ja välillä lyhyempiä. Pikkuhiljaa voisin alkaa yhdistää tuota istumiseen jne. Erityisesti noudon kehittymiseen olen ollut hirmusen tyytyväinen! Viime treeneissä joku oli jopa ylpeilevän oloinen kapula suussaan... :D

Ruutu
Ruututreenejä on takana vasta kaksi. Kokeiltiin alkuun muutamia erilaisia tekniikoita, mutta sen verran kivassa vireessä Seela oli, että lähdin loppujenlopuksi treenaamaan tarjoamisen kautta. Ruutu oli noin puolet normaalia pienempi. Naksuttelin alkuunsa siitä, että hakeutui ruutuun edes yhdellä tassulla (oli se nenä maassa tai ei) ja vaihdeltiin hieman tulosuuntia. Eikä kauaakaan kun homma alkoi toimia ja toimintaa syntyä. Jossain vaiheessa Seela lähti kokeilemaan reunatötsien nostamista ja loppuviimein ajatteli mennä jo ruutuun peruuttamalla (mun vaatimustaso varmaan oli liian matalalla...). Toisella kerralla mentiin jo vähän liian tohinalla ja otettiin yhdessä pieni rauhottumistauko ennen jatkamista. Tätä liikettä pitäisi alkaa kotonakin treenailemaan ja kehittelemään, ihan vaan edes vaihtelun vuoksi.

Kaukokäskyt
Maahanmenot ja istumiset on ihan pienestä asti ollut varsin vauhdikkaita. Istu-maahan vaihdot sujuu leikiten ja seisomistakin ollaan otettu sekaan silloin tällöin. Se tosin kaipaa vielä vahvistamista. Hiljalleen lisäillään etäisyyttä.

Meidän treenaaminen uudessa hallissa on sujunut todella hienosti ja Seela on hyvässä vireessä koko treenin ajan. Meillä on koirat yleensä hallissa häkeissä muiden treenien ajan ja jokseenkin tuo toimintatapa tuntuu Seelan kanssa toimivan ja on selvästi rauhoittanut ympäristöinnokkuutta, kun saa yksinollessaan tsekkailla paikan ja treenikaverit. Autosta otettaessa on huomattavasti kärsimättömämpi ja ”vaatii aikaa”. Monen asian suhteen siis hyvään suuntaan menossa :)

Ja pakko lisäillä vielä loppuun epätarkat kännykkäkuvat kahdesta "ystävyksestä". Sani ei vieläkään voi käsittää, miksi tuo "pieni  8-viikkoinen" edelleen änkee viereen nukkumaan. ♥