Sivut

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ensimmäiset jälkitreenit


Ajattelin rustailla erillisen kertomuksen meidän jälki"harrastuksen" alkamisesta, jotta edellinen tarinointi säilyttäisi edes jonkinlaisen mielenkiinnon pituutensa suhteen (ja lisää tekstiä on odottamassa vaikka kunka paljon). Käytiin Seelan kanssa pari viikkoa sitten SPL-Seinäjoen järkkäämissä jälkitreeneissä Koskenkorvan pelloilla. Yhdistys järkkäilee myös jatkuvasti tottis-ja esineruututreenejä, joihin pyritään jatkossa ehtimään mukaan. Tällä kertaa vuorossa oli kuitenkin peltojälkeä, jonka myötä saatiin myös ensitutustuminen kyseiseen treeniryhmään.

Seinäjoella satoi lähtiessä kaatamalla (ei toki yhtä paha kuin toisiksi viimesimmät hakutreenit ukkosmyrskyn keskellä...) ja harmitti hieman Seelan puolesta. Koskenkorvalla paistoi kuitenkin aurinko lähes kirkkaalta taivaalta eikä sateesta ollut tietoakaan -onneksi! Lähdettiin matkaan kimppakyydillä Sonjan autolla. Sitä ennen käytiin kuitenkin koirien kanssa pieni totuttelulenkki taajamassa. Seela oli taas niin onnellinen 13-viikkosesta holskukaveristaan ja mammakoirankin antoi olla vaatimassaan rauhassa. Lenkin jälkeen alettiin ahtautua autoon. On onni, että Seela on noin pieni -mahtuu justiin eikä melkeen apukuskin jalkotilaan istumaan! Lisäksi haettiin matkaan vielä yksi tuttu mudipentu. Hienosti sujui matkat neljän koiran kanssa. Mitä nyt välillä holskut piti keskustelua yllä turhan äänekkäästi... ;)

Meillä oli treeneissä kaikkiaan kahdeksan koiraa, viisi kokeneempaa koiraa ja kolme kokemattomampaa pentua. Pakko kyllä sanoa, että paikalla oli mahtavaa, kannustavaa ja osaavaa porukkaa! Seelan kanssa lähettiin liikkeelle ihan perusteista eli jäljen tallomisesta ja merkkaamisesta.  Tehtiin aluksi ihan lyhkänen 15 metrin jälki, joka vanhentui puolisen tuntia. Päästiin Seelan kanssa ajamaan jälkemme ensimmäisenä ja se olikin intoa täynnä häkistä päästessään ja ihmisiä nähdessään, joten aloteltiin ihan pelkällä rauhottumisella. Palkaksi jäljelle olin ottanut verilättyjä ja loppupalkkana oli cesar-koiranruokapurkki. Sanoinkin heti alkuunsa, etten haluaisi korjailla pennun toimintaa liiaksi sillä tiedän Seelan olevan herkkä liiallisille pakotteille enkä halua pilata sen ensimmäistä suoritusta vaatien täydellisyyttä. "Ensin opetellaan ja sitten vasta vaaditaan" vai miten se menikään :) Itse olin kovin tyytyväinen suoritukseen, Seelalla oli noinkin lyhyellä pätkällä huisin hienoja hoksaamisia. Muutamaan otteeseen kääntyili sivuttain (johtuen varmaan tuulensuunnasta), mutta kivasti piti nenän maassa koko ajan. Kerran ohjasin takaisin jäljelle ja loppuviimein jouduin jo hidastelemaan. Ihkaensimmäiseksi kerraksi varsin onnistunut suoritus.

Ensimmäisen jäljen onnistuessa päätettiin tehdä toinenkin suora, pituudeltaan ehkä noin parisenkymmentä metriä ja vanhentumisaika taas noin puoli tuntia. Tällä kertaa Seelaa sai jarrutella entistä enemmän ja rattaat alkoi pyörimään päässä entistä tiheämmin. Loppuviimein todettiin, että jälki olisi saanut olla huomattavasti pidempi. Parempi kuitenkin kai liian lyhyt kuin liian pitkä. Vaadittiin heti alusta alkaen maahanmenoa loppupalkalla, jotta saataisiin ilmaisua opeteltua jo näin vaivihkaa. Muu treeniporukka tuumasi lopuksi, että jos tuosta ei jälkikoiraa tule niin ei sitten kenestäkään...nyt sitten kai etsin oman paloni lajia kohtaan ;) Huomenna uudestaan!

3 kommenttia:

  1. Seela on kyllä aikamoinen monitoimikoira :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seela on kyllä uskomattoman tarmokas lajissa kun lajissa!

      Seuraavan kerran yhtäaikaa muorilassa etitään sopiva paikka ja tallataan jäljet pojillekin ;D

      Poista