Luustotulokset

Maanantaina koitti pitkään kauhisteltu päivä - Seelan viralliset luustokuvat. Briardeilla (ja kuten muillakin vähän isommilla roduilla) lonkkatilanne on valitettavan huono. Siksi reissuun lähdettiinkin melko realistisin ajatuksin. Lonkkatuloksiin voivat vaikuttaa niin monet asiat yhteydessä toisiinsa. En jaksa uskoa, että "vääränlaisella" ruokinnalla tai liikunnalla saa koiraansa kovin helposti pilattua. Toki edellämainitut osaltaan tukevat ja vahvistavat kehittyvää koiraa. Suurin paino tulee varmasti koiran perimästä - joskin senkin osalta koetaan välillä yllätyksiä. Koskaan ei siis kannata olla liian varma. Mistään. Seelalle lähtiessä tuumasinkin, että katsotaan ajellaanko kotiin itkien vai nauraen. Ei tehty kumpaakaan, mutta ajeltiin kotiin hymyillen. Suupielet vienosti ylöspäin.

Käytiin kuvattavana Kankaanpäässä eläinlääkäri Kari Ventelän luona. Paikalla oli yhteensä neljä pentuesisarusta, ja yhtä lukuunottamatta koko pentue on nyt läpivalaistu (ja olipas muuten kiva nähdä sisaruksia omistajineen taas pitkästä aikaa! Seela näyttää olevan ainut värinsä totaalisesti vaalentanut, muut oli ihan vielä näyttelykuosissa...). Seela tsekattiin läpikotaisin polvien, selän, lonkkien ja kyynärien osalta. Polvissa, kyynärissä tai selässä ei ollut mitään moitittavaa. Kaularangan laajemmassa kuvassa oli yhdessä nikamavälissä näkynyt kuin vähäistä kalkkeumaa ja tuo väli oli varmuuden vuoksi kuvattu lähempää. Mitään ei onneksi löytynyt. Lonkkien kohtaloa odotin erityisen kauhuissani, sillä kahdella aiemmin kuvatulla sisaruksella tulokset eivät olleet ihan toivottuja. Tuntui, että Seelaa kuvailtiin vähintään kaksi kertaa muita kauemmin (vaikka otettiinhan siitä enemmän kuvia ylipäätäänkin..) ja jännitys senkun kasvoi odotellessa. Loppuviimein päästiin kuitenkin kuulemaan tuomio. Lonkat olivat sopivan tiiviit, mutta lonkkamaljat saisivat olla syvemmät ja symmetrisemmät. Muuten kuulemma ihan kelvollinen yksilö. Virallisia lausuntoja ei kauaa tarvinnut odotella, sillä jo seuraavana aamuna oli sähköpostiin ilmestynyt viesti niiden saapumisesta. Makselin samantien lausuntomaksut pois ja sain lukea hyvät uutiset. Lonkkien arviona B/B ja kyynärien 0/0, aivan niinkuin Ventelä oli arvioinut. Mahtavaa!

Nyt siis voidaan hyvillä mielin jatkaa harrasteluita ja uskalletaan ottaa agilitykin valikoimaamme. Itseasiassa ryhmäpaikka on jo hallittavuustestin päässä... Vaikka Seela rakenteeltaan onkin melko kevyt ja pienikokoinen, ykköskyynärillä ja ehkä jopa niillä C-lonkilla olisin luovuttanut paikan jollekin muulle. Vaikka meidän viikkotreenimäärä agilityn suhteen onkin niin vähäinen, olisin saanut hyvän syyn keskittyä muihin juttuihin. Mutta heikommilla tuloksillakaan ei harrastamista oltaisi lopetettu missään tapauksessa. Eikä toivottavasti yksikään harrastuskoira menetä arvoaan vain astetta huonomman luustotuloksen takia. Luusto tarvii lihasta tuekseen ja aktiivinen koira aktiviteettia pääkopalleen. Toki on omistajan päätettävissä kuinka raskaana harrastaminen pysyy niin lajin kuin treenimääränkin suhteen. Me uskalletaan jatkaa vähintäänkin samaan malliin. Huh, nyt saa huokaista helpotuksesta.

Allaolevissa kuvissa lonkat B/B, rintaranka & kyynärät 0/0.

Materiaonnellisuutta

Katsokaa miten hienot treenikamppeet me voitettiin ihanasta Tassuilla tanssien-blogista! 

Setti on kokonaan itsetehty ja materiaalina käytetty kestävää paracord-narua (=laskuvarjonaru). Kestänee siis vähän isompaa ja innokkaampaakin karvakaveria. Hihna on pituudeltaan 90cm ja mitoiltaan siis oikein sopiva treenitilanteisiin. Panta puolestaan on n. 47cm klipsineen ja sen saa näppärästi pujotettua kaulaan (juu, Seela on kyllä melko hoikkaa tekoa). Harvemmin itse raaskin investoida uusiin vermeisiin ellei erityistarvetta ole - vaikka kivahan se olisi omistaa kasa upeita pantoja ja yhteensopivia hihnoja. Koiraharrastaminen lienee kuitenkin jonkinlaista välineurheilua, vaikka kuinka vastaan väittäisi. Aina löytyy niitä "pakollisia" ostettavia juttuja, liittyin ne sitten arkeen ja treenaamiseen... Pakettia noutaessani pääsin myös ensimmäistä kertaa kokeilemaan SmartPost pakettiautomaattia. Liioittelematta kymmenessä sekunnissa oli homma jo hoidettu. Kätevää!

Mutta pidemmittä puheitta, kiitos! Käyttöä on varmasti ♥

Onnistumisia ja ikäviä vieraita

Vuosi vaihtui leppoisissa tunnelmissa eikä Seela (tai Sani nyt varsinkaan...) välittänyt paukkeesta mitään - ja hyvä niin! Mummulasta löytyy kuitenkin todella paukkuarka sekarotuinen-Hessu, jolle nyt toista vuotta kiikuttelin vuohenjuuri-valeriaanatabletteja mukanani. Näihin luontaistuotteisiin tutustuin ensimmäistä kertaa eläinkaupassa työskennellessäni ja niin omat kuin asiakkaiden kokemukset ovat olleet positiivisia. Levottomuudet jäi siis tänäkin vuonna sikseen.

Vaikka loppu- ja alkuvuonna myllänneen kennelyskän saimme vältettyä, ei me kuitenkaan ihan helpolla päästy. Meillä on nimittäin täitä! Reilu viikko sitten rupesin katselemaan Seelan turkkia tarkemmin harjatessa ja harvakseltaan löysin pieniä mustia "roskia", joiden aluksi ajattelin olevan vaan treenikentän kumirouhetta - Seela kun saattaa välillä pyörähtää maankin kautta. Eilisaamuna rupesin katselemaan uudelleen ja nuo mustat roskat olivat hurjasti lisääntyneet ja niitä oli kaulan alueella isompiakin rykelmiä. Pienen nettitutkiskelun jälkeen aloin varmistua epäilystäni, otin muutaman näytteen teippipalaseen ja kiikuttelin eläinlääkärille. Mikroskooppitarkastelun jälkeen olikin selvää, että Seelalla tosiaan on täitartunta. Molemmille koirille annoin illalla loishäädöt niskaansa ja tehtiin suursiivo koko taloon. Matot ja petivaatteet heitettiin ulos pakkaseen ja kaikki muu tekstiili odottaa pesuvuoroaan. Seela oli melkosen allapäin koko loppupäivän, kun talossa ei ollut maton mattoa tai yhtään pehmeää petipaikkaa. Kaikki lelutkin jouti pesukoneeseen ja loishäädön takia koirien rapsuttelukin oli kiellettyä. Seuraavat kaksi viikkoa elellään siis erossa ulkomaailmasta eli koirakontakteista ja halleista, imuroidaan ahkeraan sekä koirat pestään ja harjaillaan huolella. Tällä tahdilla ainakin luulisi loisten kaikkoavan melko äkkiä. Pari viikkoa sitten Seelalla oli myös 1v. rokotukset ja terveystarkastus. Kaikki oli ok ja massaakin tuntuu hiljalleen kertyvän. Painoa siis tällä hetkellä 23,4kg.

Osteopaatin luona vierailtiin puolestaan 8.1. eikä tilanne onneksi ollutkaan niin paha mitä aavisteltiin. Ainoastaan lanteesta L7-nikama oli aavistuksen luiskahtanut oikealle puolelle, mutta muuten ranka oli suorassa. Lanneranka on tiukan oloinen edelleen ja osteopaatin mukaan johtuu puhtaasti Seelan rämäpäisestä tavasta liikkua ellei tulevissa kuvissa löydy siltä suunnalta mitään poikkeavaa (maaliskuussa olisi tarkoitus kuvauttaa). Ohjeeksi saatiin lisäillä voimaa takapäähän ja vahvistella hiljalleen syvempiä lihaksia. Nyt siis noutoharjoituksia ylämäkeen ja pyöräilemään! Agilityn aloittamiselle ei kuulemma pitäisi olla mitään estettä. Hieronnatkin ovat tehonneet ja köyryisyys on saatu kuriin - vaikkakin palautuu nopeasti. Liukastelut ym. ei tee Seelalle yhtään hyvää, mutta itse en jaksa enää olla turhan varovainen. Ollaan lisäilty enemmän hallittua liikuntaa (remmilenkkejä), mutta muutoin mennään aika normaaliin tapaan. Seela on sen verran vilkas tapaus, että pahimmassa tapauksessa tuo jatkuva "rauhallinen liikkuminen" patoutuu ja teloo itseään kaksi kertaa pahemmin. Hierottavana käydään vähintään 5 viikon välein. Lihashuollosta innostuneena ilmottauduttiin myös päivän dobo-kurssille kehonhallintaa treenailemaan.

Muutamat Kokeisiin Tähtäävien -tokotreenitkin on alkuvuoteen mahtunut. Tämänviikkoisilla koulutuspäivillä käytiin Saanan vinkeillä läpi hyppyä. Lähdettiin opettelemaan kahdessa eri palasessa; itse hyppyä sekä pysähtymistä hypyn taakse. Pysähtymisharjoituksessa vein koiran esteestä noin 3 metrin päähän istumaan ja kävelin itse hypyn taakse rintamasuunta koiraan päin. Kutsuin koiraa ja pysäytin oikeaan kohtaan käskyllä. Tämä tuntui toimivan ja samalla tyylillä harjoitellaankin nyt jonkin aikaa, jotta tuota "kääntymistä" ja pysähtymistä saisi vahvistettua. Muutoin ollaan muisteltu vähän kapulajuttuja, eteentuloja ja liikkestä maahanmenoa. Niin joo! Viimekertaisissa treeneissä Seela oli mahtavan keskittynyt ja työskentely kovin innokasta. Kolmas kierros taisi olla liikaa ja molempien ote hieman lipsui. Kivat treenit kuitenkin oli! Huhtikuun puolivälissä täälläpäin järjestetään möllitokot, jonne alustavasti ajattelin rohkaistua lähtemään, ilman tulostavoitteita (vai meneekö muka joku möllikisoihin sijoitusten perässä?). Seelan häiriönsiedon (ja kaiken muun...) kanssa on vielä runsaasti tekemistä, omasta jännityksestä puhumattakaan. Tuo voisi kuitenkin olla ihan sopiva aika pienelle tilannekatsaukselle ja motivaattori kevään ajan. Kova hinku olisi jo päästä maastoonkin...

Jouluntoivotukset

Viimeinenkin työvuoro saatu päätökseen ja nyt on ruhtinaalliset pari päivää aikaa syödä itsensä täyteen kinkusta ja suklaasta. Joulukuvailut jäivät vähälle kiireiden takia, mutta jonkinsortin kuva oli äkkiseltään päästävä ottamaan. Seela oli yllättävän sopuisalla päällä lakkinsa kanssa (tennispallolla ovelasti kiinnitin sen huomion...) ja sai osansa tonttuilusta. Loppuvuosi onkin täysin pyhitetty treenitauolle ja rauhalliselle oleilulle.

Tämän kuvan myötä Seela ja kumppanit haluavat toivottaa kaikille karvanaamoille omistajineen oikein makoisaa Joulua ja onnea tulevalle vuodelle! ♥

Tavoitteellinen 2014

Nyt on aika asettaa itselleen tavoitteita tulevalle vuodelle ja tuoda ne vielä mahdollisimman monelle julki!

Tämän vuoden suurimpana tavoitteena oli hankkia meille molemmille mahdollisimman paljon uusia kokemuksia ja luoda pohjia tulevia harrastuksia ajatellen. Siinä ollaan mielestäni onnistuttu. Ollaan päästy treenaamaan lukuisissa erilaisissa paikoissa, erilaisilla kouluttajilla ja löydetty parikin huippuryhmää jatkoa ajatellen. Vuosi aloitettiin pentukurssilla, josta puolestaan jatkettiin tokon alkeiskurssille sekä pentujen agilitykurssille. Hakua päästiin kokeilemaan muutamaan kertaan ohjatusti ja jälkien osalta saatiin hyvää pohjaa luotua. Näyttelyissä pyörähdettiin kaksikin kertaa erinomaisin tuloksin ja mätsäreihin ehdittiin jopa seitsemän kertaa. Paimentamaankin päästiin pariin otteeseen. Loppuvuosi on mennyt pääosin tottisjuttujen parissa. Keväisten telomisten vuoksi Seela välikuvattiin ihan vaan oman mielenterveyteni vuoksi, kaikeksi onneksi terveeksi. Virallisia kuvauksia en tosin yhtään luottavaisemmin odottele. Paljon mahtui siis ensimmäiseen vuoteen niin hyvässä kuin ei-niin-hyvässä. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan menoa päässeet hidastamaan.

Ylimmät kuvat ottaneet Krista Luoma & Minna Saarimaa, yhteiskuva puolestaan napattu Seinäjoen Sanomista

Seuraavaan vuoteen toivottavasti mahtuu yhtä paljon hyvää ja jännittäviä hetkiä:

✔ Hakuporukan löytäminen
✔ Luustokuvat (lonkat, kyynärät, selkä...)
✔ Terveenä ja vammoitta pysyminen
✔ Parit viralliset arvostelut ja hömppäilyä mätsäreissä
✔ Kaikkea uutta ja hauskaa tekemistä arkea piristämään
✔ Ahkerointia jälkien parissa niin pellolla kuin metsässä
✔ Enemmän ja varmempaa häiriötreenaamista
✔ Tokossa alokkaan liikkeet koekuntoon

✔ Turhat paineet pois, meillä ei oo mikään kiire mihinkään!
✔ Ilon säilyttäminen kaikessa harrastamisessa, nautitaan!

Suurin toiveista olisi paikka jonkinsortin hakuporukasta. Sen löytäminen on kuitenkin osoittautunut melkoiseksi mahdottomuudeksi. Miksei kukaan huoli ketterää pientä briardia joukkoonsa? Jälkien parissa on puolestaan tarkoitus ahkeroida entistä enemmän ja siirtyä pellolta myös metsän puolelle. Tokoa ahkeroidaan samaan tyyliin ja toivottavasti saadaan alokkaan liikkeet kasaan (mitään kokeita en vielä uskalla mennä lupaamaan...). Lisäksi haluaisin järjestää aikaa rauniotreeneille, jotka tuppaa olemaan melkosen täynnä (parhaani oon yrittänyt kehuskella Seelaa peko-puolenkin tutuille...). Saattaa olla, että alkuvuodesta, lumitilanteen salliessa, päästään kevyitä valjakkojuttujakin kokeilemaan. Kaikkea ei kuitenkaan säännöllisesti kyetä treenaamaan ja siksi osa näistä onkin niitä "arkea piristäviä uusia ja hauskoja juttuja". Koira ja omistaja vaan on molemmat niin helposti innostettavissa, että monenmoista tulee väkisinkin kokeiltua. Eikä varmasti tee Seelallekaan huonoa joutua kohtaamaan erilaisia tilanteita. Ensi kevään puolella on myös virallisten luustokuvien aika, hui!