Kokeenomaiset 1/2014

Meidän tokoseura järjestää joka kuukausi koetreenit eli mahdollisimman kokeenomaiset treenit kehänauhoineen ja liikkurien kera. Koetreeneissä voi mielensä mukaan esimerkiksi käydä pennun kanssa tekemässä kokeenomaisen kehääntulon, harjoitella palkattomuutta liikkeiden välissä tai suorittaa vaikka koko koekaavion läpi. Seelan kanssa päästiin kyseisiin treeneihin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Osallistuttiin alokkaiden paikkamakuuseen sekä yksilöliikkeiksi olin valinnut liikkeestä maahanmenon sekä luoksetulon. 

Luoksepäästävyys oli järkyttävän hieno - mitä nyt loppuun antoi liikkurille tassua. Koko paikkamakuukin meni yli odotusten; Seela makasi hyvässä asennossa ja pysyi varmana paikallaan. Maahanmenoon vaati kaksoiskäskyn kuten tilanteessa arvasinkin (se alkoi juuri ennen käskyä koomailemaan kehän ulkopuolella seissyttä miestä...). Paikkamakuu on aina ollut sille aika helppo juttu. Videolta tosin huomasin, että annan maahanmenolle aika voimakkaan vartaloavun, johon on jatkossa syytä kiinnittää huomiota. Pientä pälyilyä oli pariminuuttisen aikana havaittavissa, mutta sinänsä tuo ei itseäni häiritse. Vähän olen miettinyt opettavani Seelan makaamaan pää kokonaan maassa - sillä pää ylhäällä ei noin vilkasmieliseltä yksilöltä voi liikoja odottaa.

Yksilöliikkeistä puolestaan liikkeestä maahanmeno ei osoittanut ehkä parhaimpia puolia. Itse maahanmeno oli tyypilliseen tapaan hyvä (ehkä vähän hitaampi?), mutta lyhyt seuruuosuus oli taas kammottava. P*rkele, kun on onneton ohjaajakin! Seuruutreeniä vaan kehiin - ja paljon. Kehääntulo-osuudessa seuruu oli ihan ok. Se varmasti johtui pitkälti siitä, että otin Seelan sivulle suoraan maasta pienen jännityksen kautta. Luoksetulo oli puolestaan positiivisempi yllätys. Eteentulossa annoin käsiavun ihan vain suoruuden säilyttämiseksi. Perusasentoon siirtyminen oli innokas (vaikka paikka oli liian edessä...). Vauhti hyvä ja kokonaisuus hyvä. 

Saatiin Erika meille apukädeksi ja palkkaajaksi. Jätin kehän laidalle purkillisen märkäruokaa, joka juostiin suoritusvuoron jälkeen yhdessä syömään (tai siis Seela söi...). Vakavasti aloin kyllä harkitsemaan seuraavalle kerralle jonkinsortin jalkapalloa potkittavaksi yms. palkkaamista varten. Tuo ruoka ehkä omalla tapaansa hyydyttää Seelaa, erityisesti noin paikkiksen ja yksilöliikkeiden välillä. Motivointia ja palkkausta on siis syytä miettiä taas eteenpäin. Samalla täytyy miettiä myös sitä viretilan ylläpitämistä kehässä. Tekemistä riittää.

Uimareissut & lomasuunnitelmia

Viimeiset aurinkoiset uimareissut taitaa olla nyt uitu. Hanskat, pipo ja kumpparit on olleet aika läheisiä viime päivinä. Syksy on vuodenajoista ehdottomasti lempparini ja nyt aiotaankin nauttia mahdollisemman paljon erilaisista lenkkipoluista. Sanille (ja selvästi Seelallekin) kesän kuumuus oli uuvuttava.

Meidän lähettyvillä on ihan kivasti erilaisia uimapaikkoja (ja kaikki luvallisia koirillekin). Parin kilometrin päässä on veneenlaskupaikka, jonka yhteydessä riittää pitkälti sopivaan tahtiin syvenevää rantaa. Pohja on kiveä/hiekkaa, jonka vuoksi järvessä viihtyy myös itsekin - parhaimmillaan uintireissu on tainnut venähtää lähes kolmituntiseksi. Joskus taas ajellaan Peräseinäjoen tien varrella sjaitsevalle "louhokselle". Louhoksella on täysin kirkasta vettä ja sora/kivipohja. Vesi on ehkä hieman järvivettä viileämpää ja joissain kohti on valtavan syvää. Porukkaa täällä on yleensä ihan kiitettävä määrä, jos menonsa tarpeeksi huonosti onnistuu ajoittamaan. Varsinaista rantatilaa on hyvin vähän. Mutta valtavan kaunis paikka se on! Joskus taas käytiin nauttimassa kauniista kesäilloista toisella puolen Kyrkösjärveä ja toisinaan opeteltiin uimahyppyjä mökkilaiturilta. 

Seelan uiminen saattaa mennä överiksi, jos itsekin menen järveen. Ihan vielä en ole varma sen oman jaksamisen arviointikyvystä, joten olen joutunut välillä käskyttämään sitä takaisin rannalle huilaamaan. Sani tyypilliseen tapaansa vihaa vettä, mutta on raukka sekin joutunut oman osansa urheilemaan. Kurjaa olla niin pieni ja kannettavissa!

Oman kesäloman aloitan loppuviikosta, jolloin ollaan kaverin kanssa lähdössä viikoksi Adrianmeren rannikolle, Kroatiaan! Päivät kuluukin nyt pitkälti matka-asioita järjestellessä töiden ja harrastusten ohella. Päivärytmi on taas hieman sekaisin työ-öiden jälkeen. Lupasin lähteä eilen suoraan yövuorosta kaverin seuraksi Vöyrille aksakisoihin, ja voin sanoa että pieni väsy iski päälle paluumatkalla 30 valvotun tunnin jälkeen. Lentokentällekin lähden itseasiassa aamuyöstä suoraan töistä... Kirjaimellinen loman aloitus(ko)? Loma tulee kyllä enemmänkin kuin tarpeeseen.

WDS Helsinki 2014!

Maailmanvoittajareissu suoritettu kunnialla läpi. Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Messukeskusta kohti neljältä aamuyöllä. Oltiin varauduttu hermoja kiristävään odotteluun parkkeerausta ajatellen, mutta päästiin sen verran aikasessa paikalle, että puolessa tunnissa oli odottelut odoteltu, auto parkissa ja kamat kannossa kohti kehän reunaa. Reissussa en suinkaan ollut yksin vaan tultiin kimppakyydillä Miran ja Minnan kanssa - neljäskin kaveri otettiin vielä tulomatkalle kyytiin. Höpötellessä sujui autossa istutut 8 tuntia hirmusen nopeasti, vaikka tullessa alkoi väsy jo sen verran painaa, että vakavasti harkitsin luovuttavani kuskin paikan jollekulle muulle. Sain onneksi tsempattua itseni loppuun asti. 

Briardikehälle suunnistin heti aamuksi ja seurailin sen loppuun asti (täytyy sanoa, etten koko päivänä ollut kertaakaan hukassa missään! Uskomatonta näin suuntavaistottomalle ihmiselle...). Sen jälkeen kävin katselemassa shelttien uroskehän loppuun, josta nappasin A-M:n mukaani syömään. Junior Handlereiden MM-finaalitkin käytiin seuraamassa (myös briardit oli tässä kisassa edustettuna Itävallalla!), jonka jälkeen mahdutettiin pieni shoppailukierros ennen ryhmäkehien alkua. Käteen tarttui vain yksi uusi treenipallo sekä Julius K9-valjaat, joita hieroja on Seelalle monet kerrat suositellut. Ykköskoon valjaat istuu sille erityisen hyvin - ja näyttääkin tosi hyvältä! Vaikka myyjä kovasti tuntui ihmettelevän Seelan pientä kokoa :D "What dog do you have?" "I have briard." "How much it weighs?" "something about 25 kilos." "OU!". 

Briardeilla oli ranskalainen tuomari, joka arvioi yhtä lukuunottamatta kaikki 62 paikallaollutta briardia erinomaiseksi rotunsa edustajaksi. Porukkaa oli suomen lisäksi ainakin Venäjältä, Saksasta, Ruotsista, Unkarista ja Italiasta. Kotimaan edustajat olivat tällä kertaa vähemmistö, kuten ennalta jo hieman arvata saattoi. Itse en näyttelymaailmasta juurikaan perustu, mutta silti odotin mielenkiinnolla näkeväni näinkin paljon ulkomaisia briardeja livenä. Kehässä olikin runsaasti erityyppisiä koiria, suuria värieroja (lähinnä fawnien kesken), erilaisia luonteita ja liikkujia. Tuomarin arvostelusta ei juurikaan tiettyä linjaa löytänyt - joskin fawnit tuntuivat miellyttävän enemmän. Enkä nyt vanno, että rotu olisi tuomaria itseään hirvittävästi kiinnostanut. Olemattoman vähän koski koiriin eikä tainnut kaikkien kohdalla suuhunkaan kurkata. Kivannäköisiä koiria kuitenkin sijoitti, hyviä esiintyjiä ja kauniita liikkujia. Olisikohan Seelallakin ollut mahdollisuus ERI:iin vaaleasta olemuksesta huolimatta...? :D ROP-tittelin vei tällä kertaa pystykorvainen unkarilainen valiouros Cognac Vesely Dvor ja VSP-tittelin ruotsalainen valionarttu Berger La Motte's Magica Czarna.

! Kiva reissu, josta kiitokset kuuluu mukaville kanssamatkustajille. Tuumattiinkin, että kiva on kerrankin olla matkassa ilman yhtäkään koiraa - kovin oli vapautunut olo.

ERI VAK1 ROP SERT MVA CACIB MV-14 Cognac Vesely Dvor

ERI AVK1 VASERT VARACA Fines Favorit Rudolf & ERI AVK2 Elliot Du Val De La Rose

ERI NUK1 Manor Du Manoir Noble 

PEK1 VSP pentu Unlimited Speed Moravia Campanella

ERI VAK1 VSP SERT MVA CACIB MV-14 Berger La Motte's Magica Czarna

Riardi oppii, osaa ja onnistuu!

Vasemmalla puolella Jurvan supermöllirata ja oikealla alkeiskurssin treenirata.

Agilitykurssi nro 2 starttasi eilen käyntiin. Koko heinäkuu on lomailtu aksajutuista ja vasta tiistaina käytiin palauttelemassa mieleen jo opittuja asioita. Yhdistettiin hupi pieneen kisatunnelmaan ja ajeltiin Jurvaan SUKK:n agiepiksiin A:n ja Vili-sheltin kanssa. Lähinnä halusin oppia uutta koirastani ja katsoa vaikuttaako normaalia suurempi ihmismäärä, vieras ulkokenttä esteineen ja vieressä pauhaava musiikkijuhla sen työskentelyyn. Kun kaiken kukkuraksi ympärillä häärii vielä jännittynyt ohjaaja. Ei vaikuttanut. 

Osallistuttiin helpoimpaan eli supermölliluokkaan kahdeksan muun koirakon kanssa. Rata oli teoriassa ihan järjettömän helppo. Käytännössä pitkällä suoralla tuli helposti kieltoja ellei eteenmenoja/irtoamisia oltu sen enempää harjoitetu. Moni koira jäi pitkällä suoralla odottelemaan ohjaajaansa ja missasi putken jälkeen olleen hypyn. Tosikko-Seela suoritti radan 14,95 sekunnissa (av -25,05s), nollatuloksella lelupalkinnon kiilto silmissä. Ja niinhän se loppuviimein sen lelunsa ansaitsi, kun päihitti kaikki muut sijoittuen yhdeksän koiran joukosta ensimmäiseksi. Ja sai vielä puruluun ja puolikkaan makkarankin lisukkeeksi - ei hullummin! Oma ohjaukseni oli aika kamalaa katsottavaa. Unohdin luottaa Seelaan ja kutosesteellä meinasin ihan totaalisesti jäätyä juostessani liian lähelle putkea. Kai nämäkin ohjaustaidot kokemuksen myötä karttuu... Naureskelin vielä jälkeenpäin, kuinka meidän ilmottautumistietoihin oli Seelan roduksi kirjoitettu "riardi" - tuollein se kai pohjalaisittain sitten äännetään.

Tämän päivän aksakurssilla puolestaan treenailtiin vähän jo pidempää rataa. Tällä kertaa tavoitteena oli a) luottaa Seelaan erityisesti putkilla b) ohjata tarkasti. Rata sisälti yhden takaakierron, takaaleikkauksen ja pakkovalssin. Näppäriä käännöksiä saatiin aikaan. Putkelle lähettämiset onnistui kiitettävän matkan päästä, jolloin sain lisäaikaa omille ohjauskuvioilleni. Seela lukee omaa ohjaustani todella tarkasti ja on sen verran vauhdikaskin, että ohjaamiseen täytyy ihan oikeasti panostaa. Ensimmäistä kertaa kaikki rimat oli nostettu 50cm ja ainoastaan yhden riman se sai lopussa tulemaan alas. Seela on kyllä viime kuukausien aikana osoittanut olevansa erityisen pätevä lajissa kuin lajissa!

Synttäripäivä!

Joukon vanhin viettelee tänään syntymäpäiväänsä. Päivää, jota ei koskaan uskallettu toivoa eteen tulevan. Sani on voinut nyt hyvin (toki tuo kuumuus on ihan kamala meille kaikille...). Toivotaan säihkysilmälle vielä paljon terveitä vuosia ♥

PALJON ONNEA 10-VUOTIAALLE SANILLE!