Kesäkauden 6. hakutreeni

Kirjustetaas nyt heti perään tämänkin aamun hakutreenit. Yritin luoda treenikavereille mahdollisimman monimutkaisen suunnitelman. Skanneria en harmillisesti omista, joten otin kameralla kuvan tästä taiteellisuuden ja järjenkäytön huipentumasta.

Hakupaikka oli meille täysin uusi, samoin kuin suurin osa viidestä maalimiehestäkin. Maasto oli metsäinen ja treeni aika pitkälti sen mukaan suunniteltu. Näkyvyys 2. ja 4. piiloille oli parempi. Ilma oli hieman painostava ja sen myötä nopeasti uuvuttava. Seela oli treenien viimeinen koira ja noin kymmenkunta metriä ennen autolle paluuta alkoi se luvattu rankkasade. Nyt sitten salamoi ja jyrisee ihan taivaan täydeltä. Ei olisi paremmin voinut ajoittua!

Treeni oli taas olosuhteisiin nähden hyvä. Tuuli vei hajua hieman mukanaan eikä ihan niin suoria pistoja saatu kuin olisin halunnut. Kakkospistolla oli jonkinverran pyörimistä, mutta löytyi se maalimies sieltä loppuviimein. Nelospistolla Seela juoksi hieman kaarella perille, mutta en tiedä mitään tarkempaa vastausta siihen, mitä sen päässä liikkui. Muutoin kaikki oli ihan ok. Vaadin Seelaa juomaan keskilinjalla 1. ja 3. piilojen jälkeen. Ennen juomista se ei päässyt metsään, vaikka kuinka ukkoja sieltä kyttäilikin. Hyvin se loppuviimein malttoi. Haussa tuo nesteytys on kuitenkin melko tärkeässä roolissa, joten mielestäni se on ihan hyvä totutella tuohonkin puuhaan. Kakkospistolta kutsuin sen myös ensimmäistä kertaa pois. Yllättävän reippaasti se tuli ja malttoi jättää ukon yksikseen. Ei hullumpi treeni tämäkään. Alla vielä muutamia hyviä ja huonoja juttuja, joita tässä treenissä ilmeni.

• Seela ihan oikeasti etsi maalimiehiä eikä epätoivon iskiessä palannut takaisin keskilinjalle. Turvautui hyvin nenäänsä hankalimmissakin tilanteissa.
• Motivaatio hakumetsään lähtiessä oli nyt huipussaan. Se tuntuu tietävän, mitä ollaan menossa tekemään ja saattaa kyttäillä ukkoja metsästä jo ennen alueelle menoakaan.
• Käytös maalimiesten luona on hillittyä ja mallikasta sekä viihtyy piilolla todella hyvin.
• Kuuntelee metsässä hyvin ja toimii ohjeiden mukaisesti.

• Hallinnan puute alueelle tultaessa. Tämä lähinnä ohjaajan ongelma, jota on alettava nyt työstämään. Seela vetää niin innolla metsään, että se kuluttaa itsensä puhki jo ennen treenin alkua. 
• Kai se on tajuttava, ettei kaikki treenit voi olla enään niin pentumaisen hauskoja. Jokaiseen treeniin on lisättävä pientä vaikeusastetta, varsinkaan jos yhtään harvemmin ehtii treenaamaan.

Haukkuva hakukoira?

Kuka ihan oikeasti herää sunnuntaiaamuna 6.30 hakutreeneihin?! Me herättiin. Hakuiltiin ennen pahimpia helteitä Heikantiellä, Lapualla. Jopa toinen kerta tälle kesälle omassa porukassa. Kuumuus ja oma vuorotyö rajoittaa nyt melkoisesti harrastamista. Uintireissujakin täytyy yrittää sovitella johonkin väliin.

Seela oli mukana merkkaamassa alueen. Se oli treenissään paljon paremmin kartalla, kun ympäristö oli jo kertaalleen tsekattu läpi. Ensimmäinen maalimies kuljetettiin paikoilleen yhdessä 50 metrin syvyyteen ja kymmenkunta eteenpäin. Palattiin sama reitti takaisin ja lähetin pistolle maalimiehen kohdasta. Samanlainen harjoitus kuin leirillä. Sillä erolla, että Seela jäi nyt ihan tosissaan haluamaan maalimiehen luo. Seela irtosi hienosti ja hyvällä vauhdilla viiteenkymppiin asti. Toinen pisto oli tuttu ja turvallinen - haamu. Lyhyt näyttäytyminen ja lähetys. Tosi hyvä. Kolmannella (ja samalla viimeisellä) pistolla oli myös haamu, jonka näyttäytymisen jälkeen heitettiin lyhyt lenkki ja sitten lähetys. Kaikki kolme pistoa oli erittäin suoria ja oikein onnistuneita löytöjä. Viihtyi nyt tosi hyvin maalimiesten luona ja käyttäytyi asiallisesti. Se tarjosi ukoilla jopa automaattisesti maahanmenoa. Hyvä Seela! Tästä on taas hyvä kehitellä eteenpäin. Koko hakualue oli yhtä mustikka-apajaa - ei käynyt olo tylsäksi piilolla odotellessa. Seela veti mustikoita suoraan puskasta tyypilliseen tapaansa. Ei toki onneksi treenin aikana...

En tiedä millaisia briardeja etelä-pohjalaiset ovat ennen nähneet, mutta aina uudessa porukassa on joku, joka ihmettelee Seelan vauhtia, toimintakykyä tai luonnetta yleisesti. Tai kummastelee muuten vain, että "onko niitä briardeja oikeesti tommosiakin?". Lyhyehkön rotuhistoriani aikana olen tullut siihen tulokseen, että kyllä niitä pitäisi olla. Seelassa on sopivassa määrin eloisuutta, vilkkautta ja temperamenttiä ja arjessa se on äärettömän helppo. Lisäksi sen ketteryys ja terve rakenne mahdollistaa pidempiaikaisen liikkumisen raskaammassakin maastossa. Se on helposti ohjattavissa ja uskollinen, eikä se juurikaan pelkää mitään, vaikkei rohkein koira olekaan. Sellainen koira, jonka kanssa on erittäin helppo elää ja miellyttävä harrastaa. Rotumääritelmän ja historian pohjalta ainakin tunnen sen olevan pitkälle rodunomainen. Aikoinaan kun omaa pentua etsiskelin, olin valmistautunut paljon pahempaan. Itse olen Seelaan kovin tyytyväinen ja se sopii omiin (vielä hieman taidottomiin) käsiini erittäin hyvin. Siihen voi aina luottaa - se tekee parhaansa aina niin hyvin kuin siihen tilanteeseen sen on mahdollista.

Ilmaisuharjoituksia ollaan otettu kotipihalla ihan vasta muutamia. Tavoitteita tuon haun kanssa kuitenkin on, joten täytynee kai pikkuhiljaa lisäillä vaikeusasteita. Olen ajatellut nyt kuitenkin lähteä haukulla liikkeelle. Seela on viihtynyt tosi hyvin maalimiesten luona ja uskon, että siitä olisi myös haukkuvaksi. Ihan kantava äänikin sillä on, vaikkei kovinkaan kumea. Jos tuo ei toimi niin sitten lähdetään työstämään sitä rullaa. Toisaalta Seela rakastaa juoksemista yli kaiken - mutta ei luonnostaan mielellään nouda asioita, josta tuon rullan kanssa tulisi varmasti suurin ongelma. Vaikka onneksi vielä jokunen matka ilmaisun yhdistämiselle on. Yritän saada ensiksi tuon haukun aloittamisen ja rytmin "maalla" kuntoon. Mikään kiirus ei taaskaan ole! Viimeisen kuukauden aikana usko-toivo-rakkaus suhde Seelan kanssa on jotenkin syventynyt. Se on niin pätevä, että siitä on vaikka mihin. Ja tämänkös takia meidän treenimotivaatio on huipuissaan!

Ähtärin eläinpuistossa

Kaunista torstaipäivää lähdettiin viettämään Ähtärin eläinpuistoon. Koska sää suosi ja eläimet olivat leikkisällä päällä, sain muutamia kivoja kuvia otetuksi. Siksi ajattelinkin ne täällä blogin puolella julkaista. Erityisesti susien ja karhujen parissa olisi varmasti viihtynyt pidemmänkin aikaa! 

Niin ja tänä kesänä eläinpuiston viereen on myös rakentunut Flowpark, jonne on ehdottomasti päästävä kiipeilemään! Sisäinen apinani nousi juuri henkiin...

Virkeä Heinäkuu

"Kaikki on turhan tavallista. Lähdetään etsimään jotain potkua tähän elämään. Ollaan kuin oltaisiin matkalla etelään. Kaikki on vielä mahdollista."...

Tänään käytiin mökillä uimassa. Lämpimän sään puitteissa rohkenin itsekin - eikä vesi tuntunutkaan yhtään kylmältä. Niin ja Seela mm. teki ensimmäiset uimahyppynsä laiturilta! Ensimmäinen kokeilu oli melkonen räpellys, mutta neljännen hypyn kohdalla tuli jo mukaan hieman vauhtia ja ilmalentoa. Ihan pätevä uimarihan siitä on kesän mittaan tullut. Ei Seela ihan yhtä luotettava vesipelastaja ole kuin pikkutyttönä uimakavereina toimineet leonbergit, mutta vettä kohtaan hirmusen utelias tyyppi. Äiti aikoinaan vepeä koirien kanssa treenasi ja mökkireissuilla olikin erityisen hauskaa uida syvälle kellumaan, kunnes jompikumpi koirista tuli pelastamaan - otettiin vain karvoista kiinni ja saatiin kyyti rantaan. Seela saisi varmaan sätkyn, jos joku ihminen tarraisi vedessä sen karvoihin kiinni. Mutta eipä paimenkoiraa ole ominaisuuksiltaan tai karvanlaadultaan näihin hommiin luotukaan. Kiehtova laji kuitenkin!

KT-tokoihin päästiin parin viikon tauon jälkeen. Teemoina nouto ja luoksetulo. Seela nouti super-innokkaasti, vauhdilla, eikä edes ajatellut pudottavansa kapulaa ennenaikojaan. Loppuasento kaipaa vielä hiomista, mutta alan olla jo tyytyväinen. Hassua, kuinka kiva juttu Seelalle on tuosta noudosta saatu luotua. Alunperin kun sitä ällötti pelkkä ajatuskin ottaa puinen kapula suuhunsa. Luoksetulon vauhti on erittäin hyvä! Jarrutkin toimivat jopa toisella toistolla - ei huono. Eikä pariminuuttisessa paikkiksessakaan ole suurempaa ongelmaa. Makuuasennot on parantuneet huimasti hierontojen myötä, maahanmeno ja perusasentoon nouseminen toimivat kivasti ensimmäisellä käskyllä. Olen myös yrittänyt palkkailla siitä, että Seela pistää päänsä kokonaan maahan - näin ehkä suurimmat pälyilyt ja ympäristöhäiriöt saataisiin sen päässä minimoitua. Oli oikein onnistuneet treenit.

Katsotaan, treenaillaanko seuraava kausi sitten uudessa ryhmässä. IKKJ:ssä kuitenkin tullaan pysymään. Viime kesänä mietin pitkään, että haenko tokoryhmäpaikkaa ollenkaan. Toko kuulemma pilaa pk-tottiksen lopullisesti. Ja sellainenhan Seelasta piti tulla muiden silmissä. Puhtaasti palveluskoira. Vuoden aikana ollaan kuitenkin kehitytty huomattavasti, kiitos meidän ryhmäpaikan. Seelassa on ehdottomasti potentiaalia myös pk-puolelle ja harrastelut jatkuu edelleen. En kuitenkaan jaksa uskoa, että Seelasta olisi koskaan takomaan satasen tottiksia. Siltä puuttuu se tietynlainen voima ja halu työskennellä ohjaajalleen, vaikka omalla tavallaan sillä on suurikin tarve miellyttää. Sen takia agilitykin ehkä sopii sille niin loistavasti, kun radalla ei tarvitse olla jatkuvasti kontaktissa ohjaajaansa. Radalla se saa juosta juoksemisen ilosta, hyppiä hyppimisen ilosta ja kiivetä kiipeämisen ilosta. Tehdä asioita, mitkä sitä itseään miellyttävät, kuitenkin hallitusti. Viime aikoina muutenkin olen ruvennut analysoimaan omia treenaamisia enempi. Toisinaan kärsin koko loppuillan kamalasta morkkiksesta siitä, kuinka taas sallin siltä treeneissä sopimatonta käyttäytymistä, en osannut vaatia tarpeeksi tai olin muutenvain huono ohjaaja. KT-tokot on olleet huonojen aikojen keskellä ainoita valopilkkuja. Seela on hieno koira ja siitä saa olla usein hyvinkin ylpeä.

Niin ja nyt näyttäisi siltä, että saadaan järjestettyä elokuussa reissu Maailmanvoittajanäyttelyihin - ihan vain turistiksi. Pakko se on päästä näkemään paimenkauneutta ihan livenä! Elokuun alkuun mahtuisi paljon muitakin houkuttelevia tapahtumia, kuten mm. palveluskoirien SM-kisat sekä TOKO:n maailmanmestaruudet. Kaikkeen ei kuitenkaan ole aikaa tai varaa. Mutta ei huono vaihtoehto varmasti tuokaan.

Ps. Hierojalla käytiin niskan takia toistamiseen. Mitään ihmeellistä ei edellämainittua lukuunottamatta löytynyt (tosin edellisestä kerrasta oli vain se pari viikkoa). Niska tuntui jumiselta edelleen ja uusi käynti parin viikon päähän... Tosi harmittavaa, mutta täytyyhän tuo pois hoitaa.