Talvileikkejä ja koirakavereita

Jokohan nyt olisi korkea aika ensimmäiseen kunnolliseen blogipäivitykseen pennun saavuttua...?

Seela on kuluneen pariviikkosen aikana kotiutunut meille erittäin hyvin. Sani on alkanut vähitellen hyväksymään pentua ja saattavat tätä nykyä jopa makoilla vieretysten (niinä rauhallisimpina hetkinä...). Sani on selvästi normaalia pirteämpi ja seurailee pennun liikkeitä hereillä ollessaan. Kaikki etenee niinkuin mielessäni olin kuvitellutkin. Siis hyvin Sanimaista!

Seelan luonne on pysynyt hyvin samanlaisena verrattuna siihen, miten kasvattaja sitä jo ennen luovutusta kuvaili. Pentu on itsepäinen, itsenäinen ja reipas tutkimusmatkailija, koirajoukon kiusanhenki. Tarraa Sania korvista ja hännästä aina silmän välttäessä. Puree pirun lujaa! Pentu rakastaa leikkimistä ylikaiken ja saattaa kasata eteensä monen lelun keon, josta vaihtelee leikkikalua vähän väliä. Roikkuu tiukassa otteessa lahkeissa ja rakastaa karvasia talvikenkiä, joita raahaa omaan petiinsä itseään ilahduttamaan. Seelan kanssa on hirvittävän mukava liikkua paikassa kuin paikassa! Omaksuu rohkeasti uudet tilanteet ja rentoutuu ihmisvilinänkin keskellä. Muutamana päivänä pentu onkin päässyt mukaani töihin, jossa on kerännyt itselleen huomattavan määrän ihastuneita katseita. Parin viikon tutustumisen jälkeen Seela vaikuttaa kaiken kaikkiaan rodunomaisen tasapainoiselta ja harrastuskelpoiselta yksilöltä. Tästä on hyvä jatkaa!:)

Tänään kävästiin Ilmajoella leikkimässä sekarotuisen Hetan kanssa. Hyvin tulivat tytöt juttuun ja Seelakin sai vihdoin ja viimein kovasti kaipaamaansa leikkiseuraa. Tuota selvästi turhauttaa, kun ei saa Sania millään mukaan leikkeihinsä... Hyvät koirakokemukset on aina tarpeen. Kiitos siis Mira laumoineen, että saatiin käydä teillä leikkimässä, tullaan varmasti toistekin! :)

Tervetuloa kotiin Seela!

Viime päivinä meidän arki kokenut pieniä ja vähän suurempiakin muutoksia. Lumisateiden ja pakkassäiden saattamana meille muutti lauantaina, joulukuun ensimmäisenä päivänä, pitkään haaveiltu perheenjäsen ja harrastuskaveri. Kyseinen rotu on ollut haaveissa jo pienen ikuisuuden, eikä valloittavan luonteen ja hurmaavan ulkonäön rinnalla muut pohdiskelut tuntuneet enään miltään. Briardihaave on nyt siis vihdoin ja viimein toteutunut! Virallisesti pentu on Tosselin Mielellään Mulle, mutta tottelee tutummin nimeä Seela. 

Tervetuloa kotiin Pikku Piraija! 

Virallisesti veteraani!

Sani, Sankku, Sakke, Santtu, Sanni, Santeri.... Meidän pienenpieni cavalieri täytti elokuun alussa kahdeksan vuotta ja pääsi täten viralliseen veteraani-ikään. Samaisena päivänä tuli kuluneeksi myös tasan kahdeksan vuotta siitä, kun meille muutti kaksi kauniin väristä ja äänekästä pientä undulaattia, joista vielä toinen meitä ilostuttaa laulullaan. Synttärionnea kahdeksanvuotiaille Sanille ja Ellille!

Kesäkuun lopussa oli Sanilla elämänsä ensimmäinen hieronta-aika, kun Maipron Marika kävi Sanin hieromassa. Yllättävää kyllä, jumeja ei ollu niin paljon kuin olisin kuvitellut. Ensimmäiseksi aavisteltiin, että etupäässä oleva lämpö heijastuisi takapään ongelmista. Näin ei loppujenlopuksi ollutkaan. Sani löysien polviensa takia siirtää painoa toiselle lonkalle, mistä todettu kireys johtuu. Lisäksi lavoissa ja kyljissä oli normaalia enemmän kireyttä. Ennen hierontaa Sani oli jo viikkoja ontunut vasenta etujalkaa sen verran, ettei oltu pystytty kunnolla lenkkeilemään. Hiljalleen ontuminen lisääntyi ja siksi ajattelinkin, että kyynärän nivelrikko on pahentunut eikä siihen olisi enään mitään suurempaa tehtävissä. Nivelrikkoa on kuitenkin todettu vuosi vuodelta enemmän ja ylipainoa on hentoja jalkoja rasittamassa entisestään. Hieronnan jälkeen ei kuitenkaan ole ilmennyt merkkiäkään ontumisesta! Hämmästyttävää... Tilasin Sanille ruoka -ja juomakuppitelineen, jonka sijoitin noiden matalien kippojen tilalle. Etujalkojen nivelten rasitusta saa jonkun verran vähennettyä, kun ei tarvitse syödessä tai juodessa kumartua niin alas.

Dogsitterin  hommissakin on riittänyt vilinää kesän ja syksynkin aikana. Muutamaan otteeseen olen joutunut kieltäytymäänkin hoidokista, lähinnä omien töiden ja siitä johtuvan ajanpuutteen takia. Viikon meillä oli hoidossa jo ennestään tuttu (karkeakarvainen) mäyräkoira Oskari. Uskokaa tai älkää, mutta pappa oli jo kunnioitettavassa 16 vuoden iässä! Sani toimi selvästi Oskun kotisairaanhoitajana auttaen heikompaa aina tilanteen tullen. Sani ei ikäistensä koirien tai saatika itseään vanhempien koirien kanssa ole ollut paljoakaan tekemisissä, joten oli mukava nähdä tuon osaavan kunnioittaa vanhempaa väkeä kaikkien vaistomaisten oppien mukaisesti. Kaveriporukassa on vielä sen verran nuorempia koiria, että Sani on yleensä tottunut olemaan se "vanharouva", jolla on muun muassa etuoikeus tyhjentää ruokakuppi ensimmäisenä... Uusia rotututtavuuksia on tullut kerättyä myös kuluneen parikuukautisen aikana.  Hoidossa ovat olleet mm. omatahtoisuudellaan hauskuuttanut kerrynterrieri, keppihullu valkoinenpaimenkoira, komeudellaan hurmannut amerikan akita, 11-viikkoinen ja rakastettavan suloinen tanskandoggi, hellyydenkipeä cairnterrieri sekä kolme kissaa, roduiltaan maine coon, siperiankissa ja devon rex. Lisäksi hoidossa on ollut vanhat tutut dalmatiankoirat ja saluki. Upeaa saada tutustua näin moneen rotuun ja yksilöön lähemmin. Tätä hommaa en lopettaisi mielelläni koskaan!

Tervetuloa lukemaan!

Erilaisista syistä johtuen päätin siirtää vanhan blogin uuteen osoitteeseen ja muokata ulkoasua rauhassa haluamakseni.

Tervetuloa uuteen blogiimme!