Sivut

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Lähtöongelmia ja kisakevät

Ei kommentteja:
Kaikki tekstin kuvat @ Meeri Koski

Tälle kevättä ollaan kierretty kahdet kisat ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus ajella vielä Pietarsaareen kahdelle agiradalle. 

Pari viikkoa sitten Seinäjoella oli ykkösille kolme rataa, joista me osallistuttiin vaan agiradoille (kun en raaski hypäreitä kierrellä turhaan, kun luva on jo taskussa...). Meidän uusin ongelma, lähtö. Siihenhän se meidän ensimmäinen rata meni, kun Seela varasti lähdössä ja ajautui niin lähelle ensimmäistä hyppyä, että kieltohan siitä tuli. Toisen radan puolestaan möhlin itse yhteen erityisen helppoon hyppyyn. Muuten taas puhtaita ratoja. Kyllä mä aina välillä mietin, kuinka armoton laji tämäkin jaksaa olla harrastajalle. Niin pienistä virheistä on kaikki aina kiinni. Jälkimmäisellä radalla Seela nappasi harmittavalla vitosella kuitenkin itselleen luokkavoiton ja sai uuden lempparilelun kokoelmiinsa.

Kisoissa oli tuomarin lisäksi harjoittelija, jonka suunnittelemat radat saivat paikanpäällä (ja jälkikäteen) aikamoisen kritiikkimäärän haastavuudellaan. Erityisesti ykkösluokkalaisille hankalat linjat, jotka vaativat paljon korjaamista sekä keppikulma puhuttivat eniten. Väittäisin, että itselläni on käsissä sen verran jo "pitkälle" koulutettu koira, etten kokenut niitäkään hankalaksi, vaan kyllä meidän menestys kaatui johonkin ihan muuhun. Mutta ensi kertaa kisaaville varmasti pieni shokki, kun ei ykkösten radat enää tänä päivänä olekaan pelkkää suoraa linjaa juoksemista. Ja näytti pussikin koituvan monille ykkösille kohtaloksi. Toki tulokset varmasti kertovat jotain haasteellisuudesta sillä ensimmäisellä radalla noin 30-40 koiran joukosta ei tullut yhtäkään nollaa.



Vaasassa VAS:sin kisoissa oli tosi kiva tunnelma! Sain ensimmäistä kertaa ikinä tsempattua itseni rennoksi eikä kisaaminen jännittänyt ollenkaan. Päätin, että jätän Seelan rauhassa lähtöön ja kokeillaan haastaa itseämme ohjauksilla. Lähdöt oli edellistä parempia, mutta varastihan se. Toisena hyppyesteenä oli muuri. Tiedättekö semmoinen, jossa oli reikä keskellä. Eikä Seela ollut aikasemmin semmosta nähnyt ja jäi tuijottamaan niin pitkäksi aikaa, että kieltohan siitä tuli. Loppurata oli muutoinkin jotenkin tahmainen, erikoisesteissä oli kaikissa jotain häikkää. Toinen rata puolestaan lähti hyvin käyntiin, mutta peitin koiran linjan renkaalle ja Seela juoksi ohi. Näin taas. Muutoin kiva rata ja uskalsin irrottautua kepeillä kauemmaksi, kun tuloksella ei ollut enää mitään väliä. Ja taas sai huomata, että luottaa uskaltaa.  Kaikkiaan kiva aamupäivä aurinkoisessa merimaisemassa.

Puomilta Seela tippui alkuvuodesta niskoilleen putken päälle, jonka vuoksi jouduttiin aika suuri tuntimäärä kuluttaa kontaktiesteiden työstämiseen / luottamuksen rakentamiseen. Seela on niin valtavan herkkä koira kaikelle pahalle. Tämän tapaturman jälkeen olin jo aika lähellä luovuttamista, kun haaveiltu kisakausi oli aluillaan ja taas kaikki romuttui. Niinan kanssa kokeiltiin viedä Seela puomille pienellä "pantapakotteella" ja siitähän se sit lähtikin rullaamaan hiljalleen!

Seuraavana suunnitelmana mulla on opettaa lähtötilanne Seelalle kokonaan uusiksi. En osaa sanoa syytä alkaneelle ongelmalle vieläkään. Se on herkkä koira, mutta en muista sille käyneen lähdössä mitään (se kyllä ottaa häiriötä kaikesta mitä selän takana tapahtuu). Enkä koe, että se kävisi normaalia kuumempanakaan näissä epäonnistuneissa lähdöissä. Tuntuu, ettei se halua istua. Käväistään hierojalla välissä ja katsotaan löytyykö sieltä mitään syytä. Kesälle olisi myös haaveissa ottaa viralliset selkäkuvat, mutta alitajunta yrittää pitkittää tätä mahdollisimman myöhälle, ihan vain siinä mielessä, että jotain ratkaisevaa sieltä huomataankin.