Sivut

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Rotuvalintana: Briard

Todella paljon itseltäni kyselleen syytä ja perusteluita omalle rotuvalinnalleni, yleensä ihan positiivisessa mielessä. Etelä-Pohjanmaalla kun ei turhan montaa briardia asustele eikä moni rotua tunne edes nimeltä. Ja ne vähäisetkin monesti toteaa, että "eikös nämä yleensä ole mustia?". Pk-piireissä rotu on monelle kuitenkin tuttu, joskaan kukaan ei ole itse moista omistanut - sattunut vain joskus kokeeseen samanlaisen kanssa. Tästä syystä olen pitkään miettinyt, miksi briardi ei ole monelle koiraharrastajalle edes vaihtoehto?

























Lienee sanomattakin selvää, että briardi on pitkäturkkinen koira. "Turkki kerää ja levittää likaa, sitä joutuu harjaamaan." Juu, ei briardin kanssa yhtään helpommalla pääse kuin minkään muunkaan koiratalouden kanssa. Pohjavillaahan näillä ei yleisesti juurikaan ole eikä karvaakaan irtoa lähes lainkaan. Joskus olenkin varma, että pääsen briardin turkin kanssa paljon helpommalla, mitä ystäväni "helppoturkkisen" shetlanninlammaskoiransa kanssa. Pahin harjausurakka kutsuu yleensä pentukarvan vaihtuessa karkeaan aikuiskarvaan. Ja karkean aikuisturkinhan tulisi hylkiä likaa. Seelalla on ehkä hieman pehmeä turkki ja ainoaksi ongelmaksi meillä on muodostunut risut sekä suojalumi. Briardeillakin kuitenkin on aika paljon eroja karvan laadun, määrän ja paksuudenkin suhteen. Moni ajaakin karvat alas näyttelymeriittien täytyttyä (tai jostain muusta syystä harrastamiseen tai terveydellisiin syihin liittyen). Trimmattava rotuhan briardi ei kuitenkaan ole - niinkuin monen olen kuullut luulevan. Jos turkkipuoli kiinnostaa jotain enempi niin mm. Pian blogista löytyy kattavaa pohdintaa sitä koskien. Tiivistettynä kuitenkin; liioittelematon ja oikealaatuinen briardin turkki ei ole turhan työläs (eikä pitkä turkki todistetusti mikään este harrastamiselle).

"En mä oo tämmösestä ennen kuullutkaan!" Kuinka moni kuluttaa nykyään enään aikaansa rotukirjoja selaillen - ihan aidosti ja tositarkoitukselle mahdollisuuksiin tutustuen. Bordercollie, saksanpaimenkoira ja malinois tuntuu olevan kaikkien "tosiharrastajien" huulilla. Ei sillä, että edellä mainituista roduista mitään huonoa sanottavaa olisi - yleensä on vain helppo turvautua siihen mitä muillakin on. Onhan bortsuissa vauhtia ja älliä ja malinoisseissa voimaa sekä viettiä vaikka muille jakaa, mahdollisuudet tämmösten yksilöiden kanssa on ihan rajattomat. Briardi on monelle täysin vieras rotu. Kuka voisi siis harkitaan sellaista rotua, jonka olemassaolosta ei ole tietoakaan? Briardistakin löytyy kaikkea edellämainituista, tasapainoisessa suhteessa.

Fyysisiltä ominaisuuksiltaan briardi sopii hyvin erilaisiin harrastuksiin. Se on kestävä koira, jolla on kaunis ja sujuva ravi. Siitä saa oivan lenkkikaverin, vaikka pidemmillekin vaelluksille. Vauhtia riittää myös vetojuttuihin ja säänkestävänä koirana lähtee mielellään vaikka seuraksi hiihtoladulle (rodun parista löytyy näitä lajeja ihan tavoitteellisesti treenaaviakin). Rungoltaan briardi on aika pitkä ja moni varmasti tarvitsee kasvaessaan aikaa tutustua omaan kroppaansa ja sen hallintaan, mutta mitä enempi se pääsee liikkumaan sen nopeammin se varmasti tapahtuu. Fyysisesti briardia on erittäin hankala saada väsyksiin. Turhaa siis enää jatkossa selitellä, että "ne on aina niin laiskan näkösiä." Seela lenkkeilee 90% lenkeistä vapaana eikä sen askellajivalikoimaan kuulu kävely tai minkäänsortin hidastelu (en kyllä tiedä, onko Seela tässä jonkinsortin poikkeustapaus...) Briardeja onkin alunperin käytetty suurien lammaslaumojen paimentamiseen sekä sodassa viestikoirana erityisten ominaisuuksiensa vuoksi. Se jaksaa, fyysisesti ja henkisesti. Viesti olisi lajina briardille ehdottomasti omiaan!

Huipulle tähtäävälle agilityharrastajalle briardi on monesti liian kookas. Narttujen alaraja huitelee 56 sentissä, mutta käsittääkseni niin pienet yksilöt ovat aika harvassa. Ja luonnollisestihan briardi on maksikoira, joka joutuu jatkossa kisailemaan bortsujen ja muiden hieman virtaviivaisempien yksilöiden joukossa. "Oikeanlainen" briardi kuitenkin on rakenteeltaan korkeuttaan pidempi, lihaksikas, ketterä ja eloisaliikkeinen. Ei siis kuulosta hassummalta agilitykaverilta, eihän? Seelan strategiset mitat on suurinpiirtein 61cm & 25kg ja hyvillä mielin voin sen kanssa harrastaa. Ja totta, löytyyhän briardeistakin niitä yli 40 kilosia tyyppejä, jotka nyt ei luonnollisestikaan saa kiihdytettyä itseään yhtä nopeasti liikkeelle kuin yli 20 kiloa kevyempi bortsu. Yleisesti ottaen briardit on agilitykentällä vauhdikkaita ja ominaisuuksiltaan miellyttäviä ohjata. Tälläkin hetkellä kolmosluokassa kisaavia briardeja on oikein kiva määrä (ja lisää varmasti tulossa!). Suomessa on valioitunut tähän mennessä yksi briardi, enkä yhtään epäile etteikö lisää ole tulossa. Ainakin itse koen oman briardini olevan agilitykentällä varma ja hyvähermoinen. Briardit harvoin ovat mitään rimantiputtelijoita vaan pitävät päänsä taitavasti kasassa, vauhdista huolimatta.



Briardi omaa palveluskoirakoeoikeudet, eikä syyttä. Sen luonteessa (ja edellä puhutussa fysiikassa) on paljon hyviä ominaisuuksia. Briardi on vietikäs, helposti motivoitava ja miellyttämisenhaluinen. Briardeja kisaa useassa lajissa; haussa, jäljellä, erikoisjäljellä, suojelussa... Käyttövalioitakin on vuosien saatossa löytynyt kourallinen ja aktiivisesti pk:ssa kisaavia briardiharrastajia löytyy vaikka kuinka. Jonkunverran briardeja myös paimentaa aktiivisesti ja löytyypä koetuloksiakin siltä puolelta. Briardin paimennusominaisuuksista en tosin koe olevani tarpeeksi tietoinen kertomaan. Briardeilta löytyy ahneutta, saalisviettiä ja ne ovat innokkaita leikkimään, ja meillä ainakin vetoleikit on kovassa suosiossa. Toki tämä riippuu osittain siitäkin, kuinka yksilön ominaisuuksia on pentuna vahvistettu. Kokonsa puolesta metrinen pk-hyppykään ei ole briardille teoriassa ongelma. Monesti uudet pk-puolen treenikaverit ovat olleet ihmeissään Seelan innokkuudesta ja aktiivisuudesta. Monesti sitä tuijotetaan hetki suu auki ja tuumataan "Kaikki mitä mä ennen oon nähnyt, on ollut semmosia joita ei vois vähempää kiinnostaa". Briardihan tarvitsee myös käyttökoetuloksen (pk- tai paimennustuloksen) muotovalionarvoa varten ja mielestäni hyvä niin.

Briardin luonne. Aihe, jos voisi höpistä pidemmänkin aikaa. Itse olen oppinut ymmärtämään rodun luonnemääritelmää vasta jälkeenpäin. Sage = viisas, hienotunteinen, vakaa & Hardi = itsevarma, uskalias, peloton. Briardi ei tänäpäivänä ole lähtökohtaisesti kaikkein rohkein. Seelalla tuota rohkeutta kompensoi kuitenkin hyvin uteliaisuus. Sillä on niin valtava tarve tietää mitä ympärillä tapahtuu, että uteliaisuus vie sitä kohtaamaan paljonkin jännittäviä tilanteita. Aika vähän olen yrittänyt antaa sillä jännittävissä tilanteissa tukea (joskin aina lopuksi kehunut valtavasti), että lähtökohtaisesti se on koira itse joka niistä tilanteista selviää. Uskollisuus. Tuo tärkeä sana, jota monissa rotukuvauksissakin käytetään. Seela on "yhden ihmisen koira" ja mä oon sille kaikki kaikessa. Seela vartioi jonkun verran, ilmoittaa vieraista/pihaan saapuvasta autosta yms. Ei missään nimessä häiritsevästi eikä hauku koskaan syyttä/tylsyyttään. Pentua harkitessa jokainen tuleva omistaja varmasti miettii asioita, joita tulevalta pennulta etsii; Mitä sen kanssa harrastettaisiin? Minkälaiset ominaisuudet olisivat hyviä tähän lajiin? Minkälainen pentu sopii omiin käsiini? Itse näen briardin kuitenkin ensisijaisesti oivana harrastuskoirana (vaikka oiva se on kotikoiranakin). Jokainen koira on loppuviimein yksilö, ja en väitä etteikö briardeistakin löydy niitä "vähän" haastavampia tapauksia, oli sitten kyse epävarmuudesta, agressioista tai jostain muusta. Mutta ei, briardin ei tulisi olla hermoheikko eikä agressiivinen. Seela viihtyy hyvin arjen tekemisissä mukana, se mielellään hakee itseltäni aktiivisuutta ja on aina valmis toimintaan - oli sitten kyseessä lyhyt automatka, treenihetki tai harjaustuokio. Briardi ei saa olla haluton. Paimenkoirana se nauttii myös erilaisista älyä vaativista tehtävistä. 

Yksi ehkä suurimmista epätoivoa kylvävistä hetkistä itselleni oli sopivan pentueen ja yksilön löytäminen. Viime vuonna Suomessa syntyi 31 pentua, joten lienee selvää, ettei tarjontaa ole yli äyräiden. Odottaminen kuitenkin yleensä palkitaan. Jonkun verran vuosittain Suomeen rekisteröidään myös tuontikoiria. Yleensä briardeja tuodaan naapurimaasta Ruotsista, toisinaan myös Tsekeistä, Puolasta, rodun kotimaasta Ranskasta jne. Ennen omaa briardiani en ollut arkielämässä yhteenkään törmännyt. Nähnyt vain siellä täällä. Pitkälti tuli siis vain luotettua kaikkeen lukemaani ja kuulemaani. Jossain vaiheessa olin jo valmis luovuttamaan ja siirtymään vaihtoehto B:hen (jota australianpaimenkoiraksi kutsutaan). Olin kuitenkin varma, että oman briardin haluan. 

Terveydeltään briardi on kohtuullinen. Tai omaan makuun ei ainakaan yhtään huonompi kuin yksikään muista pk-roduista. Huonoin tilanne lienee lonkkien suhteen. Onneksi tutkimustuloksia löytyy hyvin ja pevisa vaatii pentueen vanhemmilta niin lonkkatuloksen kuin silmälausunnon, harvalla suomalaisella tosin on tutkimattomat kyynärätkään näiden lisäksi. Agility ja pk-piireissä varsinkin tykätään kuvata myös selkä (nämä lähes poikkeuksetta epävirallisia). Mutta selkien osalta ei käsittääkseni ole mitään ihmeellistä havaittu, joitain pieniä spondyloosimuutoksia muutamilta yksilöiltä. Terveyskään ei briardin kohdalla siis voi olla este.

Kaikki tässä tekstissä käsittelemäni asiat on kerrottu jonkinsortin "ihannebriardista" lyhyen rotuomistajuuteni kokemuksella - mutta kyllä, tällaisia yksilöitä ihan oikeasti rodun parista myös löytyy. Kaikkien rotujen luonteissa on hajontaa, ongelmia ja heikkoja kohtia. Briardeissakin tunnutaan painottavan helposti kauniin ulkomuodon puolelle kuin panostaa niiden varsinaisten käyttöominaisuuksien kehittämiseen. Löytyy siis juu niitä arempia, matalaviettisiä yksilöitäkin. Itse olen varsin iloinen omistaessani näinkin upealuonteisen briardin - Seela on muuttanut monen ihmisen käsityksen rodusta positiiviseen suuntaan. Briardin "serkkurotu" beauceron tuntuu olevan ainakin täälläpäin enempi suosiossa ja tunnetumpi - liekö sitten tuo turkki se ratkaiseva tekijä. Vaikka mun täytyy tunnustaa, että beussit näyttävät aika hassuilta pakollisin kaksoiskannuksineen, briardilla ne sentään peittyvät karvaan :D






Monelle rodusta sen enempää tietämättömälle briardi on vain kasa karvaa ja yksi "moppi muiden joukossa". Itse on koen saaneeni käsiini hyvinkin briardimaisen yksilön - eloisan, hauskan, vietikkään ja uskollisen ystävän. Briardin, joka on täynnä rakkautta ja elämäniloa. Briardin olemusta on kamalan vaikea tuoda kirjoittamalla esille. Sen elämään ja ajatusmaailmaan tulisi päästä tutustumaan ihan livenä. Tiivistettynä; Briardilta löytyy valtava määrä hyviä ominaisuuksia luonteen kuin fysiikan puolesta, se on suhteellisen terve, kaunisliikkeinen ja elegantti koira. Siinä on sopivassa suhteessa huumoria ja totisuutta. Lisäksi meiltä löytyy aktiivinen rotuyhdistys, joka järjestää vuosittain yhteistä tekemistä rodun parissa. Lisäksi löytyy paljon tietotaitoa niin kasvattajilta kuin pitkäaikaisilta harrastaijlta - yksinkään on siis turha pelätä jäävänsä. Briardeista on kaivettavissa kattava määrä videomateriaalia niin eri harrastuksissa kuin kotihömpöttelyistä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua - saatat jopa yllättyä :) 


Mutta miksi briardeja on harrastajilla niin huonosti?

Jos joku on pohtinut samanlaisia asioita, minkä tahansa rodun kohdalla, niin ilmiantakaa itsenne. Tai jos joku tämän myötä innostuu pohtimaan niin vielä parempi!

9 kommenttia:

  1. Tämä oli hyvä teksti, joka laajensi myös minun tietoani briardeista! Itse seuraavaa koiraa ajatellen olen lukenut varmaan satoja rotukuvauksia, ja briardiakin tuli tutkittua. Niiden luonne voisi hyvinkin sopia käyttötarkoituksiini (harrastuskaveri), mutta itse en jaksaisi hoitaa tuollaista turkkia, vaikka kovasti tykkään myös briardien ulkonäöstä. Ei itselläni olisi mitään oma briardia vastaan, mutta sen turkin takia tuo on karsiutunut listoilta. Se päätyisi liian takkuiseksi, eikä se olisi enää koirallekaan reilua.

    Itsekin olen oman rotuni (landseer) kohdalla miettinyt, kun niitä ei oteta enää harrastuskoiriksi, vaan lähinnä kotioloihin tai näyttelyihin. Harrastusten kohdalla monet luulevat niiden soveltuvan vain vepeen, ja menevän helposti rikki kokonsa vuoksi, vaikka ne ovat monipuolisia ja kestäviä harrastuskavereita. Omistani kumpikaan ei innostu vedestä, mutta oma uroslansuni syttyi agilityradoille. Lisäksi Jet harrastaa tokoa (joka on itsepäisyyden vuoksi varsinaista vääntöä välillä) ja canicrossia. Toista lansuani ei vaan kiinnosta, mutta se onkin enemmän ”näytteysukuinen”. Itse koen landseerin monipuoliseksi harrastuskaveriksi, jos vaan ohjaajalta löytyy kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Eivät ne ehkä huipulle pääse (vepessäkin tulokset huonontuneet), mutta perusharrastuskoirina oikein kivoja, ja omalta urokseltani löytyy sitä säpäkyyttä ja intoa, vaikka muille jakaa. Tuosta voisi kirjoitta itsekin joskus postauksen, kun pohdittavaa lansuista löytyy, vaikka kuinka!

    Mutta joka tapauksessa hyvä teksti, ja sinulla on muuten kaunis briard! Löytyykö briardeilta itsepäisyyttä, vai ovatko ne ohjaajapehmeitä, kuten useimmat paimenet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja mahtavaa, että jaksoit kirjoitella näin paljon! :)

      Nykybriardeilla tahtoo olla turhan paljon turkkia, jolloin luonnollisesti hommaa sen parissa on enempi, varsinkaan jos sattuu saamaan semmosen pehmeäturkkisemman yksilön. Monet harrastajat, jotka eivät näyttelypuolesta ole kiinnostuneita - leikkauttavat turkin pois työtään helpottamaan. Reilua se ei tosiaan koiraa kohden ole, että turkki takkuuntuu tai huopaantuu piloille.

      Tosi kiva kuulla ajatuksista oman rotusi parissa, ja kirjoita ihmeessä itsekin postausta samasta aiheesta! Vaikka landseer on isokokoinen koira, se on kuitenkin jalostettu pelastustehtäviä varten eli olemaan rohkea ja fyysisesti kestävä/hyväkuntoinen. Ja jos nykyään rodusta on tullut vain koti- ja näyttelykoira - voisin kuvitella, että nuo tärkeät ominaisuudet alkavat helposti katoamaan. Harmi siis, ettei näitäkään harrastuspiireissä näy :( Landseerit on varmasti kovin älykkäitä ja rakastavat työskennellä ihmisten kanssa. Ja agility sopiikin yleensä hyvin humoristiselle koiralle. Mutta tosi hienoa, että tykkäät omiesi kanssa harrastella - se saattaa innostaa muitakin rodun parissa! :) Itse muuten törmäsin juuri tokokokeessa yhteen bernhardilaiseen ja voi jestas miten hienoa työtä se teki ykköstuloksen eteen :D

      Briardit ovat yleisesti melko ohjaajapehmeitä tyyppejä. Seelan kanssa on joitakin kertoja treenattu "suojelujuttuja" ja se kestää hyvin vieraalta ihmiseltä tulevan paineen. Omille käskyilleni ja komennoilleni se on hyvin kuuliainen. Tämä ohjaajapehmeys on yksi arvostamistani ominaisuuksista myös siellä agilitykentällä. Toki niitä itsepäisempiä briardejakin löytyy - ja monesti briardi saattaa "ottaa nokkiinsa" jos sen toimintaan koko ajan puututaan, se nimittäin yleensä rakastaa itse oivaltaa asioita :D

      Poista
  2. Todella hyvä teksti! Tämän luettuani oli pakko lukea vielä hieman lisää briardeista. Olen alkanut pikku hiljaa antaa ajatuksen elää päässäni toisesta harrastuskoirasta ja muutamia eri rotuja ja kenneleitä on tullut katseltua, vaikkakin koiran ottaminen ei olekaan ajankohtaista vielä muutamaan vuoteen.
    Briardi kuulostaa aika pätevältä tapaukselta, ihmettelen kyllä myös miksei niitä näy enemmän harrastuskentillä. Tosin itsekään en vielä hetki sitten kunnolla edes tiedostanut briardin hyviä ominaisuuksia harrastuskoirana.

    Sait uuden lukijan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla!! :-)

      Briardeista on harmillisesti netistä selattavissa teoriassa aika vähän tietoa (onneksi briardiblogeja on jonkun verran, jotta edes niistä voi lueskella enempi luonteista ja harrastamisesta). Briardit kuitenkin ovat aikamoisia monitoimikoiria ja harrastusmaailma niiden kanssa on rajaton (kun tosiaan pk-oikeudet ja paimenkoirana paimennustaipumustakin löytyy). Yksi huono puoli näissä tosin on...briardit ei monesti oo hirveen hyviä ottamaan koppia, joten jos frisbeeurasta haaveilee niin saattaa joutua treenaamaan vähän enempi :D Vaikka ehkä puolueellinen olenkin, pakko sanoa, että ehdottomasti tutustumisen arvoinen rotu! :)

      Poista
  3. Samanlaisia ajatuksia itsellänikin ollut, kun toiseksi koiraksi harrastuskaveria etsin. B-vaihtoehtokin oli ihan sama ja melkein siihen kallistuin. Nyt kun kotona on melkein kahdeksankuinen briardilapsi, ei voi muuta kuin todeta, että onneksi jaksoin etsiä. Innolla jo odotan mitä kaikkea päästäänkään tekemään yhdessä Bean kanssa tulevaisuudessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä! Mua heti alussa jo varoiteltiin, että jos ottaa yhden niin on pakko ottaa toinenkin ja... nyt ymmärrän mitä tällä meinattiin - briardin elämänilo vaan on niin tarttuvaa :D Ja voi, teidän yhteinen harrastustaival tulee varmasti olemaan rajaton <3

      Poista
  4. Hyvä postaus! Briardi on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa ja tämä vain vahvisti käsitystäni briardista harrastuskoirana!

    Pakko kysyä vielä, teetkö tuon PetNetStoren kanssa yhteistyötä? Jos teet, voitko hieman avata, mitä yhteistyö käytännössä tarkoittaa? Useimmilla blogeilla olen nähnyt tuollaisia ja nyt päätin rohkaistua kysymään... :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, jos käsityksesi rodusta tämän myötä positiivisesti vahvistui! :-)

      Ja juu teen. PetNetStoren yhteistyön kautta meille bloggaajille annetaan ns. ylimääräisiä alennuksia tilattuihin tuotteisiin, mutta tämä yhteistyö ei varsinaisesti velvoita mihinkään. Jotkut yhteistyökumppanit puolestaan lähettävät säännöllisin ajoin uutuustuotteita ilmaiseksi testattaviksi/julkisesti arvosteltaviksi tai esim. uudemmat yritykset puolestaan saattavat myöntää lahjakortin, jolla voi tilata itse valitsemiaan tuotteita arvosteltaviksi. Jos yhteistyöt kiinnostaa niin kannattaa ottaa yrityksiin yhteyttä vaikka sähköpostitse, halukkaita varmasti on! :)

      Poista
  5. Tämä täytyykin näyttää miehelle ;)

    Minullahan briardi on ollut vakavasti harkinnassa, kun harrastuskoiraa olen miettinyt. Sittemmin pidemmän korren veti beauceron juurikin turkkinsa takia, mutta edelleen se briardi on haaveissa sitten joskus. Kunhan saa miehen lämmitettyä rodulle!

    VastaaPoista