Sivut

tiistai 27. elokuuta 2013

Mätsärihassuttelua

 
Tähän väliin jotain ei niin vakavaa tarinointia mätsäreiden muodossa. 

Mätsärit on epävirallinen, mutta hauska tapa viettää vapaapäivää - ja ainakin täälläpäin niihin kirjaimellisesti menee koko päivä. Paikanpäällä törmää lähes poikkeuksetta tuttuihin, joiden kanssa vuorollaan jännitetään toistemme suorituksia. Ja ainakin pentuluokissa Seela tuntuu olevan melkonen palkintoporsas reippaana omana itsenään. Sitä ei tuomarin kopeloinnit tai hampaiden katselut hetkauta vaan kivalle tuomarille voi toisinaan jopa käydä antamassa pusun. Kehässä se on vaan kovin ylpeän oloinen ja lopettaa turhan häsläyksen välittömästi, kun näyttelypanta pujotetaan kaulaan. Mätsäreissä se selvästi tietää olevansa hyvä! Seela herättää kehässä ja sen ulkopuolella jonkun verran kiinnostusta erilaisuudellaan - Etelä-Pohjanmaalla kun ei briardeihin törmää missään. Hullunkurisiin rotuehdotuksiin viitaten pikkubriardi on toisinaan ylikorkea tiibetinterrieri, kääpiökasvuinen irlanninsusikoira tai trimmaamaton snautseri. Oihvoih! Seela on myös saanut olemuksellaan vakuutettua parikin ihmistä, jonka päähän on vahvasti pinttynyt mielikuva agressiivisesta rodusta. Mä en uskalla väittää, etteikö tekisi pahaa kärpäsellekään (niitä sen verran on sisätiloissa saalistellut...), mutta agressiivisia piirteitä siinä ei ole nimeksikään mitään tai ketään kohtaan. Toisinaan se on vaan niin utelias kaikkea kohtaan.

Ylläolevat kuvat (© Anna-Maija) on otettu eläintarvikeliike Puuhiksen parisen viikkoa sitten järjestämästä hyväntekeväisyysmätsäristä. Päivä aloitettiin jo aikaisin aamulla jälkitreeneistä, joista suoraan napattiin kaveri kyytiin ja huristeltiin paikalle. Ennakko-ilmoittautumisen vuoksi meidän vuoro oli jälleen alkupäässä. Seela oli odotellessa tarjonnut muutamaan kertaan koko temppuskaalansa läpi ja siksi oli kehässäkin melko kontaktinhakuisella päällä. Ravaaminen taas meni niin ja näin, kun koko asfaltin olisi mielellään imuroinut tippuneista herkuista. Taitavasta paristamme huolimatta meitä muistettiin punaisella nauhalla. Punaisten pentujen kehä jatkuin samaan malliin ja loppuviimein sijoituttiinkin toiseksi. Perinteisen pokaalin ja ruusukkeen lisäksi saatiin palkinnoksi pieni säkki Planet Pet -penturuokaa, heijastinjatke hihnaan sekä alennuskuponki hierojalle (tämä siis omistajalle tarkoitettu). Vaikka mitään ruusuketta suurempaa ei hyväntekeväisyyden vuoksi edes odotettu.

Seelan olemus on viimesen parin kuukauden aikana rauhoittunut ja tasoittunut, mistä olen henkilökohtaisesti kovin mielissäni. Sen kanssa touhuaminen alkaa pikkuhiljaa saada aikuismaisempia piirteitä ja liikkuminen paikasta toiseen on tietyllä tapaa helpottunut. Vielä yhdet mätsärit löytyy meidän treenikalenterista ennen virallista kehäkoitosta Seinäjoki kv:ssa lokakuussa. Siellä Seela tulee esiintymään ensimmäistä kertaa junnuluokassa tuomarinaan ruotsalainen Johan Andersson. Muita näyttelyitä ei enään tälle vuodelle olekaan suunnitelmissa. 

1 kommentti: