Erinomainen Seela

Viime lauantaina oli odotetun Seinäjoki kv:n aika. Vaikka jossain vaiheessa tunsin katuneeni ilmoittautumista, oli koirapaljous ja kehäily harjoituksena verraton. Briardeja oli ilmoitettu yhteensä seitsemän, joista Seela oli luokkansa ainoa osanottaja ja samalla myös joukon nuorin. Tuomarina meillä toimi ruotsalainen Johan Andersson. Tuomari oli erittäin mukava ja tyylikäs mies, joka käsitteli koiria rauhallisesti ja arvokkaasti. Tuntui arvostavan ulkomuodon lisäksi myös koiran luonnetta, Seelan hassutteluillekin naureskeli pariin otteeseen eikä loppupeleissä voinut pentua katsella hymyilemättä. Ei tiukimmasta päästä, vaan antoi vielä nuorillekin koirille anteeksi käytöksessä ja kehittymättömyydessä. Tutki koirat tarkasti läpi nenästä hännänpäähän ja vielä takaisin. Ehdottomasti hyvänmielen tuomari, joka näytti rakastavan tehtäväänsä! Seelan kanssa oltiin paikanpäällä heti aamusta eikä ollut moksiskaan mistään ympärillä tapahtuvasta. Vaikka häkin edestä käveli jatkuvasti ihmisiä koirineen/lapsineen ja hallin melutaso oli hyvinkin korkealla, Seela makoili kaikessa rauhassaan välillä kyljellään ja välillä taas selällään. Käytävällä muutamaan otteeseen säpsähti takaapäin yllättättäneitä koiria (niillä käytävillä tosiaan joutuu kävellä melkein kylki kyljessä, sen verran kapeita ja ahtaita ovat). Kehään päästiin iltapäivästä ja oma jännitystaso kohosi entisestään. Kaikki muu meni ihan sujuvasti paitsi ne liikkeet, jotka mielelläni olisin nostanut esiin. Seela oli kuitenkin sitä mieltä, että alusta on putsattava kaikista mahdollisista lehdistä ja pudonneista nameista ja kaunis ravi on täysin yliarvostettu juttu. Syytetään tästä tosin treeninpuutetta, omaa jännittämistä ja haastavaa ympäristöä. Tasan yhteen sivuun taisin ollaa liikkeen puolesta tyytyväinen. Harjoitus tekee mestarin vai mitenkä sitä yleensä lohduttaudutaankaan... Tuomarin käsittelyssä ei ollut ongelmia ja seisoakin jotenkuten malttoi. Pessimistinä olisin ollut tyytyväinen hyvään arvosteluun, mutta kukapa olisi arvannut siitä tulevan erinomainen! Lopullisena tuloksena siis JUN-ERI JUK1! Arvostelu oli lupaava ja muutenkin hyvin Seelan tyylinen;

"1-vuotias fawn värinen narttu, jolla hienot mittasuhteet. Hyvin muodostunut pää, jossa ihana ilme. Normaali kaula. Normaalisti kulmautunut. Rungon tulee kehittyä. Sopiva luusto. Liikkuu hyvin kun keskittyy. Lupaava turkki. Ihana luonne." ♥

Meillä oli juuri viikon hoidossa tuttu welshinarttu. Kyseinen koiruus on viihdyttänyt meitä Sanin kanssa jo aiemmin, mutta Seelalle tämä oli aivan uusi tuttavuus ja pentuhan oli revetä liitoksistaan saadessaan itselleen ympärivuorokautisen painikaverin -tai siis luuli saavansa. Seela oli jopa hieman masentuneen oloinen seuraavana päivänä kaverin lähdöstä. Kauaa ei tosin ehtinyt olla allapäin, kun jo lähdettiin pienelle ajelulle Vaasaan, hierottavaksi. Löysin erittäin hyvän koirahierojan, Anna Nylundin, ollessani kuuntelijana hyppytekniikkakurssilla muutamia viikkoja sitten. Anna tekee myös yhteistyötä alueemme parhaimman osteopaatin kanssa, jotta hoidot saadaan tehokkaasti rytmitettyä. Varasin Seelalle heti seuraavalla viikolla ajan ja sille oli selvästikin tarvetta. Annan mukaan rangan ylimenoalue kipuilee sekä 7. nikama on taas kerran luiskahtanut paikoiltaan - samoin saattaa olla käynyt myös 4. nikamalle. Nuo kaksi nikamaa on "laitettu" paikoilleen jo kerran aikaisemmin, kun käytin pennun keväällä osteopaatilla jäykän takapään liikkumisen takia. Nyt oireilu tai ongelmat eivät ole läheskään yhtä vahvoja, mutta silti nähtävissä mm. selän köyryisyytenä ja vinossa makuuasennossa. Kaikki tämä johtuu siis taas todennäköisesti liukastumisista yms. kolhuista. Vähän luulen, vaikka Seela jäisikin kotikoiraksi ilman suurempia rasituksia, se tarvisisi säännöllisen huoltovälin. Ihan oman turvallisuutensa vuoksi toivoisin sen jostain saavan rauhoittavan piikin tai omistavan edes jonkinlaista harkintakykyä - ensimmäisiä juoksuja siis odotellessa :P. Varailen aikaa seuraavaksi osteopaatille (seuraavat ajat vasta tammikuulle...) ja käydään marraskuun puolelle uudestaan hierottavana. Seela on kuulemma ikäisekseen erittäin hyvässä lihaskunnossa ja tästä päätelleen saa siis tarpeeksi oikeanlaista liikuntaa. Kehui valtavasti myös pennun tassunpohjia, ei kuulemma yhdelläkään asiakkaallaan ole nähnyt noin terveennäköisiä anturoita (mikä niitä kuluttaisikaan, kun jatkuvasti tuntuu olevan neljä tassua ilmassa :P). Ja loppuun pakko myöntää, että on se melkosen ihana, innokas ja jääräpäinen pentu!

Ps. Seela täytti 3.päivä lokakuuta vuoden, hullua. Sanikin puolestaan vietti 9-v. synttäreitään elokuun puolella! Paljon onnea, pitkää ja tervettä elämää molemmille karvakuonoille ♥