Sen lisäksi, että omistaja valmistui toukokuun lopulla liiketalouden ammattilaiseksi, ollaan ehditty puuhailla koirien kanssa vaikka ja mitä - kirjoitustauosta huolimatta.
Sunnuntaina 19.5. käytiin ensimmäisissä pentunäyttelyissä, jotka järjestettiin meidän (toivottavasti tulevan...) agilityseuran toimesta täällä Seinäjoella. Päivälle oli luvattu kunnon kaatosadetta, mutta mittari huipentelikin 30°C täysin pilvettömältä taivaalta koko päivän. Onneksi kuumuudesta stressaaminen jäi toissijaiseksi, kun saatiin paikanpäällä seuraa Noora-kasvattajasta ja Mainio-veljestä. Sisarukset tulivat juttuun erinomaisesti ja Seela olikin illan aivan poikki painihetkistä! Tuomarina kehässä toimi suomalainen Tarja Löfman. Seelan kehäkäyttäytyminen oli normaalia rauhallisempaa kuumuuden takia, mutta liikkeisiin olin ihan tyytyväinen. Seisominen taas meni miten meni enkä takajalkojen asentoakaan ruvennut sen enempää hiomaan (vaikka olis ehkä saanut...). Seela sai veljensä tavoin KP:n ja oli loppuviimein ROP-pentu kivalla ja todenmukaisella arvostelulla. Seuraavan kerran juostaankin sitten junioriluokassa.
"Erinomainen tyyppi, selvä sukupuolileima, hyvä purenta, oikeat pään linjat, vielä kevyt kallo-osa, hyvä pigmentti, tyypilliset rungon mittasuhteet, vielä kevyt rintakehä, samoin eturinta saa vielä täyttyä, hyvin kulmautunut edestä, niukemmin takaa, liikkuu erinomaisella sivuaskeleella, hyvä ylälinja ja häntä, esiintyy edukseen, takana kaksoiskannukset"
2.6. kävästiin Seelan kanssa Sari Heinosen saalispalkkauskurssilla, johon kuului alustukseksi pieni teoriaosuus sekä varsinainen koirakkojen leikityshetki pienryhmissä. Sarilta saa kyllä huimasti kivoja vinkkejä jo pelkästään kuuntelemalla. Muutamia tärkeimpiä huomioita, lähinnä omaan käyttäytymiseen viitaten, ajattelin listailla ylös:
- Koira leikkii, ei omistaja! Oon itse turhan aktiivinen leikkitilanteessa (yleinen ongelma kuulemma terrierien ohjaajajilla...). On muistettava jättää pois turhat "riepottelut" ja vetämiset. Leikittäjä on koiralle vaan hyvä vastus.
- Turhat lelun palautuskäskyt unholaan! Seela palauttaa lelut mun luokse automaattisesti, mutta silti mun tapana on "kutsua" sitä luokse -yleensä taputtamalla käsiäni pariin kertaan. Turhaa vahvistan pentua yhdistämään asiat toisiinsa.
- Leikin lopettaminen on osa onnistunutta leikkimistä! Koira ei saa koskaan lopettaa eikä sitä saa koskaan pyytää lopettamaan leikkimistä kesken vetämisen. Koiran pitää jäädä haluamaan lelua, mutta ei sillä varjolla, että sitä yritetään hyppiä taskusta pois. Lelu saa siis jäädä hyvillä mielin maahan "kuolleena" ja se noudetaan vasta koiran poistuessa - ei siis mahollisimman nopeesti työnnetä treeniliivin taskuun.
Kurssi oli omasta mielestäni onnistunut puolin kuin toisin. Seelan kaytöksestä olin positiivisesti yllättynyt - ei ollut moksiskaan puolikaaressa istuvista katselijoista, leikki ahneesti vieraan ihmisen kanssa ja oli muutenkin hyvässä vireessä molemmilla leikkikerroilla. Sari tykästyi pentuun välittömästi ja lähes ällistyi sen toimintakyvystä ikä huomioonottaen. Tuumasi lopuksi, että noin hyvän hermorakenteen omaavalla briardilla pääsen vielä kuuhun asti - kun vaan muistan oppimaani tarpeeksi hyödyntää ja leikkityyliä vahvistaa. Tästä on siis hyvä jatkaa. Kiitokset seurasta ja videoista Wilmalle! Videoita katsellessa huomasin edellämainitut "ongelmat" selkeästi... Videointia saisi siis harrastaa huomattavasti useammin!
Koirakavereitakin ollaan ehditty käydä moikkailemassa. Jokunen viikko sitten käytiin Lindan luona, jossa Seela sai painella menemään 5kk vanhan huskypennun kanssa. Seela ja Lumia tuli juttuun yllättävän hyvin - molemmilla on tuommonen hieman rajumpi tyyli leikkiä... Myöhemmin seuraksi tuli loput Lindan koiralaumasta. kolme aikuista huskya ja nuori belggari. Seelaa alkuun vähän hirvitti sitä isommat koirat, mutta loppuvaiheessa ei olisi enään halunnut autoon tulla vaan yritti sulautua muiden joukkoon päästäkseen sisälle :P Lisäksi pentu on vetänyt pienet rallit 13 viikkoisen holskupennun kanssa ja yrittänyt lätkiä tassulla 7kk ikäistä havannankoiraa - pienten koirien kanssa leikkiminen ei ehkä ihan oo hallussa. Lisäksi farmarimessuilla tuli vastaan 14 viikkonen musta briardipentu, jota Seelan oli pakko päästä moikkaamaan! Oli niin ihana nähdä muitakin rodunedustajia (ja vielä pentu), jota ei täälläpäin meinaa oikeen olla. Vaikka urospentu huipentelikin melkeen jo Seelan lukemissa, Seela rakastui toiseen oitis. Vaikka toista hirvittikin rajut leikit...
Ja tähän loppuun vielä kokotietoa. Seelalla korkeutta kotimittauksen mukaan siis 60cm ja painoa vaivaset 21kg... Oivan kokoinen ja kevyt agilitykaveri siis kyseessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti